2- ja 7-vuotiaat (junassa) ja Hämeen linnassa

Aluksi sananen VR:n lippu-uudistuksesta: perhelippua ei enää ole, alle 4-vuotias matkustaa maksutta (ennen alle 6v.), ja 0-16-vuotiaan lippu (jos siis haluat myös istumapaikan alle nelivuotiaallesi) maksaa nyt 60% (ennen 50%) aikuisen lipun hinnasta. Lisäksi, jos jostain syystä et osta lippua ennen lähtöä – tämä on se aikahyppy, joka tapahtuu mökkeillessä ja lapsuudenkodissa vieraillessa – vaan kuvittelet, että koska viime vuosituhannella VR oli luotettava ja paras julkisen liikkumisen järjestäjä ja oli sama, ostatko lipun etukäteen vai junasta, huomaat junassa lähiliikennealueelta lippua kaukoliikennealueelle ostaessasi, että konduktööri veloittaisi mielellään 160% hinnan netistä ostettuun verrattuna. Sovittiin, että maksan lähiliikennelipun verran, ja ostin sitten samalla istumalla netistä jatkoyhteyslipun. Säästin muutaman euron.

Näin pilataan toimivat, luontoystävälliset liikenneyhteydet ja ihmisten halukkuus käyttää niitä, koska olennaista olisi päästä paikasta a paikkaan b sen sijaan, että täytyy harrastaa rakettitiedettä tietääkseen, mitä liput oikeasti maksavat. Lisäksi on jo pistetty työttömäksi hirvittävä määrä lipunmyyntihenkilökuntaa asemilta, ja nyt näyttää siltä, että kohta Haluatko miljönääriksi? -kilpailussa voivat loistaa enää vuosittain kilpailutettujen vartiointilikkeiden työntekijät.

Sori tuosta.

Ette ole kuulleet mitään siitä, että isompi lapsi otti haltuun Turun linnan, koska isänsä ei pidä tarpeellisena raportoida jokaista lasten kanssa otettua askelta sosiaalisen median ja interwebin ihmeellisissä syövereissä. Vaikka Mummolareissu sinänsä olisi ollut ihan mainio juttu, niin siihen oheen oli jotenkin mahdottoman luonnikasta lisätä ohjelmanumero, joka nyt sitten oli vielä jatkumoa taannoiselle aikamatkalle. Lisäksi mulla on ollut kauhea tarve pitkästä aikaa tehdä jotain tämmöistä. Veeran kanssa ollaan koluttu kaikenlaisia paikkoja ja tapahtumia, koska yhden lapsen kanssa voi, mutta viime aikoina on ollut hiljaisempaa. Nyt alkaa aika kuitenkin taas olla sopiva.

Suunnitelma: pummitaan isovanhemmilta kyyti Hämeen linnaan (tämän vuoksi ei matkarattaita!), osallistutaan opastettuun kierrokseen, käydään linnan kahvilassa murkinoimassa ja hankkiudutaan ajoissa kävellen (2km) klo 15.11 kotiin päin lähtevään junaan, jossa Kerttu nukahtaa oitis kaiken touhun väsyttämänä.

Toteutuma:

• mentiinkin junalla ja käveltiin/raahauduttiin/kanniskeltiin itsemme ja nyssäkät (onneksi kevyet) linnaan; kahden kilometrin matkaan kului 40 minuuttia, jonka aikana harhautunut kääpiö nostettiin hangesta kolme kertaa, lunta poistettiin suusta ja sinne suuntautuvasta hanskasta 18 kertaa, seitsemänvuotiaan kanssa ruodittiin käsitettä ”aika lyhyt matka” useaan otteeseen ja kerran huutamalla, maanittelin kuitenkin maailman reippaimpia tyttöjä jaksamaan sillä, että perille päästyä mentäisiin heti kahvilaan kaakaolle
• saatiin jättää kaikki nyssäkät lipunmyyjän selän taakse toimistoon
• kuultiin, ettei kahvila ole auki talviaikaan, joten emme juoneet kaakaota, mutta söimme Mummon mukaan sujauttamia suklaita alkuenergian saamiseksi
• otettiin jännä historiapolkutehtävälapusto mukaan ja jaksettiin keskittyä kolmeen paristakymmenestä rastista: alkukierroksesta isompi tyttö oli ihan kypsä kaikkeen, mutta innostui sitten pikku hiljaa rappusista, käytävistä, huoneista ja koloista, samaan aikaan, kun pienempi tyttö alkoi päiväuniajan ohitettuamme menettää psyykeensä hallinnan, muuntuen pikku hiljaa kissaksi, hyvin levottomaksi, huppivaksi ja omapäiseksi sellaiseksi
• noin tunnin kiertelyn jälkeen totesin, että koska junan lähtöön olisi enää toinen mokoma, meidän olisi lähdettävä
• laskeutuminen ylimmästä kerroksesta myymälään + matkamuiston valinta + taksin soitto ja odottelu + rautatieasemalle saapuminen kesti yhteensä noin 20 minuuttia
• ehdimme mainiosti syödä välipalaa Hämeenlinnan Asemaravintolassa, joka oli loistava tarkoitukseen: toisin sanoen lapsiystävällinen, siisti ja tarjonnaltaan sopivan monipuolinen
• Kerttu ei todellakaan nukkunut silmällistäkään, mutta onneksi junaa vaihdettiin taas hetken päästä, joten ulkovaatteiden pukeminen ja riisuminen rytmittivät mukavasti leikkivaunusta toiseen siirtymistä, ja junien bongailu ja paikkojen etsiminen eli loutaminen kävi mielenkiintoisesta ajanvietteestä
• Tampere-Pori -väli on ihanan rauhallinen vähien matkustajiensa ansiosta, mitä kiittelivät tytöt, jotka saivat ainoina lapsina nauttia leikkivaunusta loppumatkalla

Minunkin täytyy nostaa sen verran hattua VR:lle, etteivät sentään vielä tätä yhteyttä ole lakkauttaneet. Ehdottomasti stressittömämpää on matkustaa satoja kilometrejä junalla kuin autolla, ja muutama tunti bussissa istuen parin lapsen kanssa ei tule kuuloonkaan. Voi miten haluaisin tykätä yhtiöstä, mutta en nyt kaiken tämän lippusekoilun ja muun typerän politiikan vuoksi kerta kaikkiaan pysty. Voisivatko ne kaikki ihanat Porin aseman lipunmyyjät ja tämän välin mukavat konduktöörit perustaa oman yksityisen junafirman, jolla voisin matkustella..?