Ei hyvä työpäivä

Olisi kai saanut loma jatkua vähän pidempään.

Nuoriso tuli tänään sillä mielellä opiskelemaan, että ei opiskella. Tai siis ne ehkä kolme kovaäänisintä olivat sitä mieltä, ja muut olisivat ihan nätisti olleet, mutta kylläpäs vaan on niin, että ne äänekkäimmät vievät huomion ja muuntavat opettajan tietoisuuden sellaiseksi, että se pystyy reagoimaan enää niihin vastentahtoisimpiin.

Ärsyttävästi kommentoivat päivänpolitiikkaa, pikkunuijat: meillä on kuulemma ongelma, ja se on se, että turvapaikanhakijat tulivat omien työttömien lisäksi (ja tähän sitten kaikki peruskliseet päälle). Ärsyttävästi en voinut olla reagoimatta. Ehkä loma jatkui liian pitkään? Ehkä en ollut tarpeeksi turtunut?

Kysyin: onko ongelma todella se, että työttömiä on paljon? Eikö ongelma oikeastaan ole se, että työpaikkoja ei ole tarpeeksi?

Kysyin, että aikovatko mennä töihin. Joo (tämä jengi aikoo! Hyvä hyvä!). Mihin menette? Johonkin yritykseen. Ettekö itse aio yrittäjiksi? Ei, sukulaiset on varoittaneet, ettei kannata: joutuu tekemään 14-tuntisia työpäiviä. Meinaatteko, että joku ottaa teidät töihin? No joo-o. Miksi? Mitä jos se joku ottaakin töihin vaan ton, eikä sua? No. No. Mitä jos se ei pysty palkkaamaan ketään, kun sen täytyy maksaa ne sivukulut myös? Oletko työttömänä sitten? Nostatko tukia? Oletkos joku ongelma?

Sitten joku ehdotti yrittäjyysongelman ratkaisuksi veronkiertoa. Hyvä. Siinä kohtaa voi aina miettiä keskenkasvuisten kanssa sitä, miksi veroja maksetaan, ja mitä veroilla saadaan. Jokaista bensalenkkariparia kohti reilu kymppitonni lukuvuodessa koulutusta esimerkiksi. Minun palkkani siihen sisältyen. Pitäisikö pistää muuten lappu otsaan jokaiselle, joka ei tee annettuja tehtäviä, että täällä sitä haaskataan yhteiskunnan varoja? Sosiaalinen media huomio!

Sitten täytyisi vielä miettiä niiden kanssa sitä, että kuka niistä meidän kaikkien yhteisistä varoista ja niiden käytöstä oikein päättääkään. Ja mikä oikeasti olisi järkevää.

Tai sitten voisi turtua ja olla hiljaa ja hymistellä ja olla yrittämättä pistää ajatuksia kenenkään päähän.