Palmusunnuntai
Alan päästä jyvälle tästä pääsiäishommasta.
Joulun vietto on ollut aina selviö, siihen liittyy tosi vahvat perinteet tämmöisillä pakanoillakin. Myös niinä vuosina, kun sitä ei ole jostain syystä lasten kanssa juhlittu, tietyt kuviot kuuluvat asiaan, ja vuoden pimeimmän ajan keskellä nyt vaan tuntuu oikealta pitää erityinen juhla. Sen avulla jaksaa synkimmän ja nykyään lumettomimmankin ajan läpi.
Pääsiäinen on ollut irrallisempi juttu. Kristillinen viitekehys on tietenkin tuttu, mutta ei sitä hengellistä sanomaa silti tähän aikaan vuodesta ole meillä ollut tapana syvällisesti mietiskellä. Sitten on ne noidat ja puput ja tiput ja koko sekamelska… Mutta nyt. Vanhempainvapaa teki hyvää ja antoi mahdollisuuden hidastaa, ja päivittäiset vaunulenkit avasivat minun silmäni vuodenaikojen vaihtumiselle ihan uudella ymmärryksellä. Opin tuntemaan ihan aitoa onnensurinaa kun huomasin kevään merkkejä: auringon kipuamista päivä päivältä korkeammalle, lumen sulamista (ja nyt pyöräilijälle omalla tavallaan aivan erityinen ilon aihe!), oksanpäiden hienoista turpoamista ja sitä ihanaa tunnetta, kun säteet taas lämmittävät kasvoja ja tekee mieli vaan painaa silmät kiinni ja kääntää koko kroppa aurinkoon päin!
En ikinä muista istuttaa rairuohoa ajoissa. Tänä vuonna sentään siemenpussi oli ajoissa valmiina, mutta kylvö tehtiin vasta torstaina. Saa nähdä, ehtiikö pääsiäiseksi – mutta sillä ei ole mitään väliä, koska mulle on nyt ihan kamalan tärkeää saada osoitella lapsille ensimmäisten hienoisten ruohonalkujen nousevan. Selittää niille, miten uskomatonta on, että semmoisesta näennäisen elottomasta pikkujyväsestä voi pienellä hoidolla nousta vihreää elämää.
Oma ulottuvuutensa tämän kevään pääsiäiseen tulee siitä, että niille muutamille koristeille piti löytää oikea paikka ekaa kertaa tässä osoitteessa. Ja oikeastaan ne asettuivat ihan helposti.
Kaikkein kivointa minusta ehkä sittenkin oli se, että eilen käytiin keräilemässä oksia (pajuja ei tässä lähistöllä ollut, poimittiin puistosta muuten vaan sopivia) ja sitten Veera koristeli niitä (mitään höyheniä ei ollut, joten koristeteippi, silkkipaperiruusut ja pahvista leikatut koristeet korvasivat ne mainiosti), ja vaikka askarteluvehkeitä ei meinannut millään saada korjattua pois olohuoneen lattialta, niin työn ilo oli silmin nähden valtava. Ohessa valmistui myös miehekkään kokoiset, yhtä lailla suurella sydämellä koristellut, pääsiäishalot isälle ja isoveljelle. Äsken tytär ja kaverinsa lähtivät reippaina lähikortteleja kiertämään tarkkaan valituissa kostyymeissään ja kävivät viemässä iloaan tuttuihin taloihin. Se on kaukana karkinkerjäämisestä, jos joku nyt oikeasti niin mustasydämisesti ajattelee. Se on hyvän mielen kasvattamista ja kierrättämistä, hyvän toivottamista ja ihmisten kohtaamista. Sitä tarvitaan nyt.
Nyt nuoret naiset nautiskelevat tuossa (piensisustusesineiden valmistus- ja kotiovelletoimitus-)palkastaan kevätauringon alla hyvin ulkoilleina ja tyytyväisinä. Tämän jälkeen kelpaisi rauhoittua hengellisesti tai ihan vain maallisesti nautiskelemaan luonnon heräämisestä ja kiitollisuudesta ja siitä, että maailmassa on paljon hyvää. Mämmiä esimerkiksi. Täytyykin lähteä hakemaan.