Perunarieska
Meillä syödään tosi harvoin perunamuusia. Itse en perunasta ole koskaan kauheasti välittänyt, enkä makkarasta. Jos ei meillä olisi lapsia, joista yhdet ovat tottuneet perunaan ja toiset on kulttuurikasvatuksen nimissä myös totutettu perunaan, sitä ei meillä varmaan enää juurikaan syötäisi.
Kulttuurikasvatus? No siis en halunnut kasvattaa sellaisia ärsyttäviä lapsia, jotka tuhahtelevat kouluruualle. Kouluissa syödään tavallista suomalaista ruokaa, ja sen yksi perinteinen kulmakivi (sic) on peruna. Maassa maan tavalla. Ensin opetellaan säännöt, ja kun ne on hallussa, niitä voi opetella hallitusti rikkomaan, sanon minä. Syököön sitten isompina valikoidummin, mutta lapsena maistellaan.
No niin. Nuoremmat lapset ovat aina suosineet kuskusia ja riisiä. Isompi ei vielä pari vuotta sitten voinut sietää perunamuusia! Mutta nyt koululainen peilaa itseään isosiskoonsa, joka tykkää muusista, joten hänkin tykkää. Viikonloppuna miehet olivat huonossa hapessa eikä ruoka maistunut eikä kokkaus houkutellut, joten kun palattiin pienten tyttöjen kanssa reissusta, katsoin velvollisuudekseni valmistaa jotain toiveruokaa enkä mitään soijapapulättysiä. Muusausrutiinin puuttuessa yliarvioin perunoiden määrän rajusti. Yli jäi reilu puurolautasellinen muusia, jota en voinut heittää pois, vaan josta oli tehtävä jotain.
Perunarieska
kukkurallinen lautasellinen (3,5dl?) ylijäämäperunamuusia * yksi muna * pari desiä jauhoa * teelusikallinen tai vähän reilu suolaa
1) Uuni täysille (275). 2) Sekoita aineet muutamalla kunnollisella kaapaisulla. 3) Tee taikinasta pellille rieskoja ja pistele vähän haarukalla ettei tule ilmakuplia. 4) Paista vajaa 10 minuuttia, niin että ovat nätin värisiä.
Hurjan hyvää vähän lämpimänä, voideltuina ja kurkkuviipaleilla päällystettynä.