Remppahommia: kevätsiivous
On siis kevät.
Mies tilas yhtäkkii roskalavan talon päätyyn ja ilmoitti, että viikonloppuna tyhjennetään kellarit ja vaja romusta. Feng shuit kohdilleen!
Harmi, että hyvä vanha sohvapöytä ja muita juttuja oli säilötty piharivin kellariin, johon oli ikkunasta päässyt vettä. Kaikki sinne jäänyt oli siis nyt käyttökelvotonta ja herkimmille potentiaalisesti vaarallista. Lavalle siis.
Toukokuun lopun siivouspäivänä pistetään kirppispöytään kadun varteen se, mitä ehkä voi vielä käyttää. Ehkä sitten on kaikki ylimääräinen lopulta pois ja muuttoprojekti todella lopussa.
Kun ensimmäiset luopumisen tuskat on taas uudestaan jälleen kerran käyty läpi, poistamisen kynnys laskee. Joka tavaran kohdalla ei enää tarvitse muistella sen historiaa. Mies pääsee tähän pisteeseen lähes pelottavan nopeasti.
Nyt on kellarista saunan ja miesluolan seinän takaa tyhjennetty viimeisetkin rakennusmateriaalijätteet ja varmuuden vuoksi säästetyt asiat. Siellä on tilaa! Sinne voi mennä! Perunakellarin ovi on auki ja tuulettumassa! Kohta sinne voi alkaa järjestää paikkoja viinipulloille ja itsestään voi alkaa etsiä merkkejä säilykkeitä iloisesti valmistavasta emännästä!
Muutosta on 10kk. Tähän asti vaja ja kellari ovat olleet mulle tuntematonta aluetta. Mies tuntee lapsuudenkotinsa säilytyssysteemit ennestään, vanhasta muistista osaa sanoa, mitä missäkin mahdollisesti on. Se aavistus, mikä mulla järjestelmästä oli, hämärtyi vesijohtojen uusimisen, betonisäkkien ja muiden juttujen tieltä siirrettyjen kamojen kerroksien väliin, mutta nyt, kun kävin ihastelemassa Miehen ja isojen lasten työn jälkeä, rauha laskeutui sieluuni. Nyt minäkin löydän työkalut ja voiteluaineet. Tunnen kotini viimeisimmätkin sopukat. Ah.