Sisä- ja ulkopuoli
Ohhoh, tässä tulee melkein tyylipostaus!
Koko maailma vetää johtopäätöksensä ulkonäön perusteella. Olen nainen. Olen edelleen aika nuori, mutta kuitenkin jo selvästi aikuinen. Siinä on jo kaksi asiaa, jotka saavat monen ihmisen stereotypiat laukeamaan. Tykkään vaatteista, niillä leikkimisestä, koska tunnistan niiden koodin. Välillä tykkään piilottaa itseni tavallisiin vaatteisiin, välillä pukea siistiä klassikkoa pilke silmäkulmassa, ja välillä tai aika useinkin nykyään tykkään palata siihen haistatusmoodiin, mikä teininä oli, ja laittaa päälleni just sitä, mikä miellyttää, pohtimatta, mitä se minusta kertoo. Mikä tietysti kertoo aika paljon.
Nyt on ihan trendikästä mollata Nordeaa julkisesti, niin kerronpa miten kävi, kun oltiin viime kesänä järjestämässä talokauppaa. Varmuuden vuoksi voin tässä vielä paljastaa, että kiitos taloudellisesti ajattelevien vanhempieni ja heiltä saamieni oppien, raha-asiani ovat aina olleet olosuhteisiin nähden erinomaisessa kunnossa. Ei ylisuuria lainoja, ei liian suuria arkimenoja. Säännölliset kuukausitulot. Lisäksi olin jo melkein vuosikymmenen ollut asuntovelallinen, joten mitään uutta ja ihmeellistä ei ollut tulossa. Ei ollut mitään syytä, miksi kauppa ei toteutuisi, kuten sen olimme suunnitelleet.
Odotin aulassa pankkineuvojaa biker-takki ja joku höpsö paita päällä ja resuisemmat farkut ja lenkkarit jalassa. En kokenut tarvetta pukeutua erityisen hienosti: kyseessä oli ihan vaan tarvekartoituskeskustelu eikä mikään erityinen tilaisuus. (Sitten, kun kauppa lopulta tehtiin, halusin olla kohtelias toisia kohtaan, ja laittauduin asiallisesti.) Pankkineuvojan astellessa aulaan yritin ottaa katsekontaktia ja nousin tuolistani, mutta nainen katsoi lävitseni ja meni tiskiltä kysymään, onko asiakasta näkynyt, ja kun minua osoitettiin, täti vielä kääntyi hihitellen kuiskaamaan kollegalleen, ettei ollenkaan uskonut minun olevan se asiakas. Kiva. Ylenkatse ja huono asiakaspalvelu jatkuivat läpi koko prosessin, ja vaihdamme kyllä pankkia, kunhan talon paperit on saatu ajan tasalle ja pääsemme kilpailuttamaan palvelut oikeilla taustatiedoilla.
No niin. Tämä nyt vaan on kyllä semmoinen juttu, että vaikka hyvin tiedän, että ensivaikutelma ratkaisee, ja että itsekin pidän itseäni niin näppäränä, että ihmisten olemuksesta vedän johtopäätöksiä, niin ihan hirveästi minua ärsyttää, kun huomaan jonkun minua arvostelevan ulkonäköni ja vaatevalintojeni perusteella. Sitten kapinoin ja olen kertakaikkisesti meikkaamatta pari viikkoa, tai reippaasti nostan hiukset pois atooppisen naamani edestä, tai pukeudun mahdollisimman tylsästi tai sitten ihan väärän ikäisen ihmisen vaatteisiin. Sisäpuoli ratkaisee! Huomaatteko?! Ja sitten taas olen naama ihan rutussa, kun ihme kyllä huomaan saavani ylenkatseista palvelua, kun olen väärän näköinen… Mutta eniten tuskailen kuitenkin sitä, miten tyhmät ja yksinkertaiset ihmiset pitävät oikeutenaan luokitella kenet tahansa itseään huonommaksi vain ulkomuodon perusteella.
En tiedä, teenkö tätä siksi, että kasvoin kylässä, jossa ensimmäinen eri värinen lapsi sai koulussa ekalla luokalla kuulla edustavansa tyhmää rotua, vai siksi, että suhtaudun nostalgiseen myönteisesti punkkareihin sun muihin, vai siksi, että en ollut se söpömpi vaan hitsin fiksu sisarus, vai siksi, että olen tyttö enkä poika. En voi vaatia, että kaikki maailman ihmiset kytkisivät ennakkokäsitysasetukset pois päältä minun vuokseni. Luulen, että silti voin vaatia, että jokainen ihminen saisi olla ihan omanlaisensa ja olisi kuulemisen ja näkemisen arvoinen ulkokuoreensa katsomatta.
