Äidin omaa aikaa

Jostain syystä silloinkin, kun ohjattuihin liikuntaharrastuksiin ei ole aikaa, minä harrastan yhdistystoimintaa. Suosittelen sitä muillekin samasta syystä kuin koodaus (ja taito- ja taideaineet) on sisällytetty peruskoulun opetussuunnitelmaan: tässä maailmassa ei kannata tuudittautua sellaiseen ajatukseen, että itse osaa vain vastaanottaa valmiita asioita, vaan ymmärtää, että jokainen osaa tehdä itsekin monenlaista.

Punk-meininki.

Muutamista syistä – joista yksi on lähtöisin lapsen musiikkiharrastuksesta – olen kovin sujuvasti alkanut sisällyttää klassista musiikkia omiin soittolistoihini. Aika noviisi olen kyllä, koska pitkään oletin, että kun pienenä olin oppinut tykkäämään Vivaldista, Chopinistä ja Debussystä ja sen jälkeen siirtynyt Guns’n’Rosesiin, suunta oli valittu, eikä klasariin olisi paluuta. Mutta hei: nehän on rinnakkaisia genrejä! Sitä paitsi yhden Palmgren-kvartetin kamarikonserin jälkeen mulla soi korvamatona Griegin yhden biisin teema ihan samalla intensiteetillä kun mikä tahansa nuorisohitti.

Niin että tänään vietin ihan omaa aikaa jakaen Palmgren-festivaalin mainoksia konservatorion talvikarnevaalissa, samalla live-musiikista nauttien. Ei huono! Sinfoniettan kevätkauden ohjelmistoakin ehdin tutkia: menovinkkinä mainitsen lastenkonsertin keskiviikkona 11.5. Siellä Eläimellisten laulujen esityksestä vastaavat Jaakko Kuusisto, Satu Sopanen, Paavo Kerosuo, Lotta Kuusisto ja Iiro Rantala.

(Tämä ohjeistus löytyy ohjelmavihkon lopusta. Et nyt ei sit oo tekosyyt ol lähtemäti, ku ohjeetki on olemas.)