Amis vs. lukio
Puhuttiin me kyllä paljosta muustakin, mutta kun tänään pitkästä aikaa tapasin lukionopekaverin ja kerroin tämänhetkisistä myllerryksistä työn saralla, hänen kommenttinsa jäi kaikumaan takaraivoon:
Musta tuntuu, että koko sen ajan, kun ollaan tunnettu ja sä olet ollut tuolla töissä, teillä on jatkuvasti ollut tommosta säätöä.
Eikä se ole siis työpaikan vika, vaan tämän vuosikymmenen aikana vain se ensimmäinen vuosi ei ollut muutosta täynnä, kiitos Opetushallituksen (valtion virasto, joka vastaa koulutuksen kehittämisestä Suomessa) ja muiden ylempien säätävien tahojen. Ihan oikealla asialla ollaan: ammatillista koulutusta tarjoavien laitosten määrä on ollut tässä maassa valtava, ja kun ne kuitenkin valtion rahalla pyörivät, on ollut ihan asiallista vaatia pienten toimijoiden yhdistämistä (vaikka se toikin viiden vuoden irtisanomissuojat eli käytännössä monen monta rinnakkaista johtajaa, joille ei enää riittänyt saavutettuja etuja vastaavaa työnkuvaa, vaan ainoastaan sitä vastaava palkka, mistä johtuen moni kuntabudjetti on paukkunut ja suorittavat määräaikaiset työntekijät kärsineet), ja yhdistely eli muutos on aiheuttanut amiksissa epätietoisuutta talojen valta- ja pedagogisten kulttuurien sisällä. Opetussuunnitelmat ovat muuttuneet, ja taas muuttuneet, mikä on hyvä, koska opetuksen on vastattava yhteiskunnan tarpeisiin, vaikka käytännössä opetussuunnitelmatyö tarkoittaa helvetillistä paperisotaa, joka ei muuta opetusta, elleivät opettajat ole omassa päässään työstäneet opsia sen sijaan, että joutuivat työstämään erilaisten lomakkeiden täyttöä ja tekstimuotoja. Arviointiasteikkoja on muuteltu, mikä on kai ihan jees, mutta käytännössä työnantajalle on ihan sama, lukeeko todistuksessa 3 asteikolla 1-3 vai 1-5, kunhan työntekijä osaa sen, mitä tarvitaan – ja opintoviikoista siirryttiin osaamispisteisiin, jolla nimityksellä ei myöskään ole mitään merkitystä oikean elämän kannalta. Paitsi opettajien oikean työelämän kannalta, koska mehän ne arvosanat ja opintoviikot muunnellaan ja hyväksi jossakin yhteydessä luetaan. Ja nyt sitten säästetään ja suunnataan katseita kohti ammatillista reformia. Ai niin ja keksitään uusia tapoja opettaa asioita ja opetetaankin vielä siinä sivussa, livenä tai diginä – eri opintoaloista koostuvia ryhmiä, joiden opiskelijoiden opinnot henkilökohtaistetaan ja joissa jokaiselle on annettava mahdollisuus edetä omaan, samaan tai muuhun tahtiin. Ja suunnitellaan ja arvioidaan.
Lukioissa siirrytään digitaalisiin ylioppilaskirjoituksiin. Se on kieltämättä suuri muutos.
Amiksissa muuten siirrytään pikku hiljaa kokonaistyöaikaan vai vuosityöaikaan vai mikä se nyt oli. Olen henkisesti jo kauan sitten suudellut virkatyöaikoja hyvästiksi.