I have to share this with you: one of my favourite things is to watch kids – my own and their friends – play in our garden. I do it at one of my favourite places in the house, standing by the kitchen window. There’s just something so sweet and beautiful and magical about the […]

Eilen illalla, saatuamme toisenkin puolen post-flunssayskästereotyttäristöstä vakuuttumaan levon tarpeesta lähestyvä arki mielessä pitäen ja poistumaan yläkertaan, huokasin Miehelle, että olisi varmaan pitänyt ymmärtää, että oli sittenkin yhdelle päivälle liian paljon ohjelmaa. Mies totesi, että meinasi sanoa, muttei viitsinyt, kun en olisi kuitenkaan mitään tehnyt eri tavalla. Oikeassa oli. Aamupäivällä oli päiväkodin vaihtis-tapahtuma (tuo turhat, vie […]

Kävin taas rouva M:n tyrnipensaassa. Sen jälkeen, tainnutettuani Kertun päikkäreille, menimme Miehen kanssa maalikauppaan. Meinasin napata asteen sinappisemman sävyn, mutta puoliso puhui ympäri. Tämä oli lähtötilanne: beigen ja ruskean sävyinen karkea paperinen kuviotapetti kohta kolmenkymmenen vuoden takaa. Tässä sutivat bonustytär ja isänsä. Isänsä on kumartunut kastamaan telaa kaukaloon. Tässä on tämänhetkinen tilanne. Voi olla, että […]

Töisähköpostiin kolahti vastikään kysely työn imua koskien, että tunnemmeko sellaista aina, usein, silloin tällöin, harvakseltaan vai ei koskaan. Oli se vähän monimutkaisempi oikeasti. Kyselyihin vastaaminen on aika tunnelmariippuvaista, ja eilen olisin vastannut paljon vähemmän varovaisesti kuin vielä viime viikolla. Silloin tuntui vielä tulevan puskista kaikenlaista pientä, joka sekoitti oman pakan omasta mielestä tyydyttävästi hoitamista: jokaisella […]

Ollaan pienessä nuhassa, mutta aamulla Kerttu on ihan reipas. Päiväkotiin siis. Unohdan puhelimen kotiin. Mies soittaa iltapäivällä työpuhelimeen, että päiväkodista on yritetty soittaa mullekin, mutta hän lähtee nyt töistä hakemaan kuumeisen lapsen kotiin. Minä lupaan soittaa lääkäriajan. Eikun koitetaan jos neuvolaan viel ehtis, kyl ne saattais pienen sinne vielä tänään saada. Kaupunki on virtaviivaistanut toimintojaan, ja […]

Syksy. Vanhempainiltojen kulta-aika. Amis-yto-opettajuuden marginaalisen aseman yksi puoli on se, että meidän talossa ainakin vanhempainilloissa riittää olennaisempiakin esiintyjiä kuin minä. Ammatistani huolimatta alan siis olla nyt aika lailla siinä pisteessä, jossa olen osallistunut useampiin vanhempainiltoihin vanhempana kuin opettajana. Mikä on ihan jees. Joillain vanhemmilla kun ei ole ymmärrystä lähteä ajoissa kotiin, ja henkilökunnan täytyy sitten […]

Pamsu: Hei, hei! Moi Zeta! Mä ehkä tajusi senny! Zen-mestari: No moi, ai joko taas, hehheh? No, mitäs nyt olet mennyt opettamaan itsellesi? P: No kuule. Siis psykankurssi alko taas, ja siel tietysti alotettiin sillä, että mitä eroa on eläimellä ja ihmisellä, ja ai et ku tuli hienosti ku apteeki hyllylt sielt yhelt teinipojalt määritelmä, […]

Olen nyt hurjan innoissani tästä leffasta: Ihailen niin paljon sitä, että ihminen pelaa tätä elämäpeliä ihan omilla säännöillään. Siihen vaaditaan ymmärrystä ja tietynlaista yksioikoisuutta. Kun mietin, että olisipa ihanaa samalla tavalla voida sukeltaa omaan maailmaan onkimaan tarinoita ja toteuttaa niitä tuommoisella intensiteetillä, niin huomaan omat rajoitukseni tai rajani: kuvittelen tarvitsevani säännöllistä tuloa sen verran, etten […]

Meiltä puuttuu lasikaappi, tai siis kätevä lasitavaransäilytyskaluste. Muuton jälkeen viinilaseja on jäljellä ehkä vajaa tusina, jäätelöannoksia varten on semmoiset syvät pirtelölasit, ja pari kolpakkoa ja kannua on. Nyt ne on sijoitettu jääkaapin viereiseen ja syvyiseen kuivatarvikekaappiin. Se on tosi epäkäytännöllistä, koska takimmaisten lasien kaivaminen päälakeni korkeudella sijaitsevalta hyllyltä vaan on liian suuri riski. Lisäksi kaiken […]

Yhdessä lehdessä hetki sitten oli yksi artikkeli yhden ammattiryhmän lisäkouluttautumisesta ja lisäkouluttamattomuudesta, ja eikös vaan toimittaja ollut poiminut julkaistavaksi asti yhden ihmisen, mainittiin naiseksi, tokaisun, joka meni suunnilleen näin: ”ei se ajan löytyminen itsensä kouluttamiseen mikään ongelma ole, minäkin kirjoitin väikkärini kun kaksi lastani olivat pieniä, ja hyvin meni.” (se ääni, kun ei mennä jatkoon) […]