Olympialaiset ovat iskeytyneet vahvasti pienen liikunnallisen tytön tajuntaan. Iskän sydän sulaa, kun polven korkeudelta kuuluu: – Katotaan ulheiluu iskä, mä tuun sun vieleen. Ensimmäiset pallomielenkiinnon kohteet olivat varmasti värikkäät snooker-pallot, mutta kyllä ihan pieni Kerttu jo jaksoi seurata jalkapalloakin vihreällä nurmella. Toki altistus on myös ollut melko mittavaa. Ihan putkeen ei kasvatus silti ole mennyt. […]

Oi, amisopen arki ja sen sisältämä luksus! Kaksi kuukautta sitten söin aamupuuroa Tyynenmeren rannalla. Tänä aamuna tokaluokkalainen muisti, että liikuntapussiin pitäisi vielä laittaa pyyhe ja leggingsit pitää ottaa mukaan, ja äitinä katson tietysti, että lapsen ravinnolliset tarpeet ovat tärkeämmät kuin omani, joten sen sijaan, että nappaisin omaan suuhuni jotain, kiroan sitä, etten itsekään osaa valmistautua […]

Olen meidän lasten harrastuksista puhunut ennenkin. Nyt aihe on taas kovin ajankohtainen, kun yritän kursia aikataulullista todellisuutta kokoon omasta lukujärjestyksestäni ja mahdollisista kokouksista ja leireistä, lapsen lukujärjestyksestä ja harrastusaikatauluista, puolison vastuista ja pienemmän lapsen tarpeista. Ja ihan omistanikin. En nyt jaksa taas muistuttaa itseäni ja teitä kaikkia siitä, että olen ollut tosi hyvä aikatauluttaja ja […]

Otsikon sankari loistaa tässä kuvassa vielä toistaiseksi poissaolollaan, mutta pääsemme kohta asiaan. Sitä ennen kehotan kiinnittämään huomion kuvassa näkyviin kakkuihin. Tuplasynttärikahveilla tarjotaan tietenkin kakkuakin tuplaten, ja näissä kekkereissä tarjoilut ovat aina gluteenittomia. Etualalla on saksalaisen kaupan alkukesästä mainostama popcorn-valkosuklaa-limettipiirakka ilman mansikoita. Outo, mielenkiintoinen, muttei mikään superleipomus. Kiva kuitenkin, ettei juustokakun pohjaa varten tarvinnut murustella gluteenittomia […]

Hei, älä oo noin nyrpeä! Ota ihan rennosti! Olenpa! Enpä ota! No oho! Ei tarvi omaa pahaa mieltään muille alkaa levittelemään, kiitos vaan. Anteeksi, ei ollut tarkoitus. Mutta nyt todellakin olen nyrpeä, enkä rento, eikä se todellakaan mene sillä ohi, että sinä kerrot, mikä ideaalitilanne olisi. Luuletkos että haluan olla kuin perseeseen ammuttu karhu? Kuvitteletko […]

Töiden ja velvollisuuksien jälkeen nappasin nyssäkät autoon ja ajoin Laitakariin. Nousin autosta ja astelin laiturille, kuulin moottorin pörinän hiljenevän ja vilkaisin rantamäntyjen taakse. Sieltä hän saapui minua noutamaan, hiukset tuulenvireessä hulmuten, minulle huiskuttaen. Koikkelehdin veneeseen. Matkalla hän kertoi, kuunneltuaan tämänviikkoista töihinpaluupuhkumistani, miettineensä, josko sittenkin olisin perunut suunnitelmat, mutta ei, eihän se olisi minusta mitenkään ollut […]

Satakunta on vanha teollisuusmaakunta siinä missä maatalousmaakuntakin, ja oltaisiin varmaan aika omavaraisia, jos jouduttaisiin eroon muusta Suomesta. Kansainvälisen tason arkkitehtuuriakin löytyy, kiitos muiden muassa Alvar Aallon Ahlström-kytköksen. Porin Noormarkussa on tietysti Aallon Villa Mairea, mutta vasta hiljattain on alettu markkinoimaan näkyvämmin myös Kauttuan Ruukinpuistossa sijaitsevaa Terassitaloa, jonka paikalliset Porrastalona taitavat paremmin tuntea. Vauhdikkaan töihinpaluuviikon keskellä […]

Pari viikkoa sitten tuli yksi työajatus, viime viikolla useampiakin, ja nyt on kolmas työpäivä. Drn drn, vai millai ne hiekkalaatikkoautot käynnistelikään… Takana on kaksi orientoivaa koko porukan yhteen tuovaa rupeamaa, ja nyt tekee mieli jo käydä tositoimiin. Tehtävälista ehti kasvaa eilen jo jonkinmoiseksi. Veeralla on tänään vika lomapäivä, eikä se ole huolinut vanhemmilta etähuolenpitoa alkuviikostakaan, […]

Ollaan silläkin tavalla Miehen kanssa täydelliset toisillemme, että minut on helppo keskeyttää ja saada innostumaan tai muuten vaan vaihtamaan kesken olevan homman toiseen, ja hän taas toimii ainoastaan silloin, kun itselleen sopii, mutta räjähtävällä nopeudella ja sellaisilla tehoilla, joiden kanssa kannattaa liikkua samaan suuntaan. Minua ei huvita lainkaan sellainen stereotypia, jossa vaimon on aina saatava […]

Sadepäivän ratoksi Veera pisti pystyyn ravintolan ja pyöräytti annokset räikeän värisistä mutta ah niin pehmeistä ja hyväntuoksuisista muovailuvahoista. En ole paljon kaksivuotiaan pikkusiskon antanut purkkeja nähdä: se murustaisi vahat ympäriinsä ja lisäksi sekoittaisi värit, argh, ja purkit jäisivät auki ja vahat kuivuisivat, yyh. Sen jälkeen ei niistä enää muovailtaisi mitään tavoitteellista. Nyt oli jo isosiskokin […]