Opettajan työssä tietyillä kouluasteilla näkee yhteiskunnan koko kirjon, ja siinä kouliutuu paitsi mustaksi humoristiksi myös buddhalaisen elämänasenteen harjoittajaksi: elämässä on paljon pahuutta ja epäreiluutta, mutta sen totuuden sisäistettyään, jos ei keskity siihen tuskaan vaan pieniin tai isoihin hyviin hetkiin, voi olla hyvinkin onnellinen. Tämä teksti ei silti kerro zeniläisyydestä vaan inhimillisyydestä ja verorahojen väärinkäytöstä ihme […]

Vastuuvapauslauseke: seuraavassa kuvaan neutraalisti esimerkki- ja inspirointimielessä meidän perheen tapaa toimia väittämättä mitenkään, että se olisi ainoa oikea ja jokaiseen talouteen sopiva tyyli. Jokainen tehköön omat, muita vahingoittamattomat ratkaisunsa tässäkin asiassa. Nyt eletään sitä aikaa vuodesta, kun seitsenvuotiaahkot lapset on ilmoitettu kouluun ja postiluukuista tippuu operaattorien värikkäitä vetoomuksia vanhemmille valita juuri heidän tuotteensa tulevan koululaisen […]

Lenkkikauden seitsemäs päivä, neljä suoritusta takana. Miltä nyt tuntuu? Hyvältä tuntuu! On juostu sateessa ja kävelty paisteessa, liian vähissä ja sopivissa vaatteissa, jalat on olleet ihan tukossa ja magnesiumia nautittuani ja kunnolla venyteltyäni vähemmän tukossa. Iltaisin on ollut kunnolla väsynyt olo, siis kropassakin eikä vaan päässä. Hyvä meininki. Olet painokkaasti vastustanut kaikenlaisia mittaamisia ja tavoitteen […]

Ei ollakaan hetkeen revitty auki kotikatua tai muuten vaan tukittu kulkuteitä muuttokuormilla, rekoilla tai kuorma-autoilla. Muutenkin on tässä semmoinen vähän levoton olo, kunnostushommakausi on selvästi alkanut. Viime viikonloppuna oli se lava talon päädyssä, niin että täytyi naapurin pihan kautta kulkea, mutta kyllähän sitä nyt vähän enemmän pitää epäjärjestystä saada aikaan. Olen varmasti joskus maininnut siitä, […]

No eiku sitä tässä vaan että etsiessäni hyviä verkkopedagogiikkakäytänteitä (saa muuten ehdottaa: minkälainen on paras verkkokurssitehtävä, minkä olet saanut tehdä?), että sisustus ei ole kotitoimiston suhteen vielä edelleenkään tähän mennessä edennyt Se on jotenkin ilmeistä, kun nostaa katseen koneesta ylöspäin. Ihan kaikille olen jo miljoonaan kertaan esitellyt sairaan hienon tapettini, joka on rullalla tossa pöntössä. […]

Reilu kymmenen vuotta sitten, sanotaanko noin kymmenen ja puoli, kävelin aamuisin Raumalle vievän tien varteen bussipysäkille (Satakunnan Liikenne, arvostan palveluanne ja kuljettajanne/kuljettajani ovat kaikki mukavia ja osa supermukavia, mutta totuuden nimissä: alkaisi olla jo aika ottaa etäisyyttä. Vajaan tunnin työmatka on ihan jees sikäli, että se on ”omaa aikaa”, mutta niinä päivinä, kun työmatka-aika on […]

Oi maailman hienous! Kuinka monelle teistä on käynyt niin, että sarvien kolistelun jälkeen osapuolet ovat olleet molemmin puolin pahoillaan, ja oikean tilaisuuden tullen kolisteluun on palattu ja todettu, että hermostuminen oli turhaa eikä siitä toisesta todellisesta osapuolesta riippuvaa, vaan itse asiassa asiasta tai tilanteesta johtuvaa, ja sitten sanoitetaan molemminpuolinen arvostus ja jatketaan elämää? Aika harvoin […]

Nyt on kuulkaa eilisen juoksu- ja tämänpäiväisen kävelylenkin tuloksena reidet niin spagettia, että vaaka-asento kutsuu ihan kohta. Ennen nukahtamista jatkan ranskalaista aikuisille suunnattua kirjallisuutta, mutta jottei tämä samankielisestä kulttuurista kimmonnut lasten hienous unohtuisi, haluan esitellä: Marianne Dubuc: Kotitaloni edessä. Marjaana toi sen lahjaksi pienelle Kerttu-vauvalle vuosisatoja sitten. Ensin kirja hauskutti lähinnä äitiä, jonka mielestä oli […]

Pari kuukautta on ollut orastava tarve aloittaa joku liikunta. Työpäivinä tietysti keräilen pätkiä välillä koti-päiväkoti-pysäkki ja pysäkki-työpaikka ja toisin päin, mutta on ihan kiva, ettei niillä matkoilla nouse hiki otsalle. Koska Kerttu ei enää nuku viikonloppupäikkäreitään ulkona, en automaattisesti tee sitäkään kävelylenkkiä. Ei enää riitä se, että menen ulos lasten kanssa, ne liikkuu keskenään. Nyt […]

Ehkä ette ylläty, kun kerron, että olen ollut ahkera päiväkirjailija. Inspiraation sain alunperin omalta Mummoltani, joka kirjoitti mustakantisiin vihkoihinsa säätilat ja päivän tapahtumat. Olin seitsemänvuotias hänen kuollessaan, ja kuvittelen, että niihin aikoihin päiväkirjat ilmestyivät minunkin silmieni eteen. Olisi jännä lukaista niitä nyt tällä elämänkokemuksella, mutta jo sen ikäiselle jäi muistiin Mummon selostukset naapuruston naisten kokoontumisista, […]