Eiku

Jos olisin halunnut tänä aamuna pitää pilkulleen kiinni oikeuksistani ja noudattaa liikennesääntöjä, ja olisin polkaissut vähän kovempaa koska minulla on oikeus, olisin koukannut ensiavun kautta, ja kanssaihminen olisi joutunut tekemisiin poliisin kanssa, mikä olisi ollut sille ihan oikein! Mitäs ajelee miten sattuu, eihän semmosella pitäis olla ajokorttiakaan! ***un ******t *****le!!!

Tosi herkullisen päivityksenkin siitä olisi saanut, Miehelle tietysti raportoin ja meinasin samaan hyömyyn alkaa naputella ihan maailmanlaajuiseen tietoon sitä, minkälaisen törtön kanssa pääsin kasvokkain ja mitä se sitten teki. Ja mikä onni oli, että oli lasi välissä, koska oikein ärsytettynä mä käytän ihmistuntemustani railakkaasti ja tahallani loukaten väärin.

Sitten alkoi hävettää. Jätin naputtelematta.

Miksi?

• Ketä kiinnostaa? Vyöryttäisin vaan ihmisten naamalle yhden viharyöpyn lisää, vaikkei niistä tällä hetkellä ole puutetta muutenkaan. Sitä kaikkea kakkaa on liikkeellä jo niin paljon, että tuskaa ja ärsyä ei enää edes kyseenalaisteta.
• Itsekään en ole ihan täydellinen, edes liikenteessä. Se ihminen siellä ratin takana saattoi sittenkin olla ihan tavallinen tyyppi, jolla oli ajatus muualla tai muuten vaan huono hetki. Tuli vaan mieleen, koska itsekin olen hölmöillyt, ja tajunnut sen vasta hetken päästä, ja sitten ollut pahoillani loppupäivän. Oli vaan huono hetki, vaikka tietysti yritän olla ihmisiksi aina.
• Joku olisi kuitenkin käsittänyt mun sanavalinnat eri tavalla kuin tarkoitin, olisi turhaan loukkaantunut itse tai loukannut muita, kommentoinut ja vastannut, ja hetken adrenaliininpurku olisi kilahtanut joka kommentin myötä uudestaan puhelimen kautta tajuntaani. Kihisisin varmaan vieläkin. Nyt en. Eikä muutkaan.

Jatkuvaa negatiivista suoltamista ärsyttävämpää on vain se, kun tällä tavalla jeesustellen tungetaan positiivisuuteen tarttumista ratkaisuna kaikkeen. Mutta kuulkaas. Ainakaan se ei satuta.