Ekaluokkalainen ja puhelin
Vastuuvapauslauseke: seuraavassa kuvaan neutraalisti esimerkki- ja inspirointimielessä meidän perheen tapaa toimia väittämättä mitenkään, että se olisi ainoa oikea ja jokaiseen talouteen sopiva tyyli. Jokainen tehköön omat, muita vahingoittamattomat ratkaisunsa tässäkin asiassa.
Nyt eletään sitä aikaa vuodesta, kun seitsenvuotiaahkot lapset on ilmoitettu kouluun ja postiluukuista tippuu operaattorien värikkäitä vetoomuksia vanhemmille valita juuri heidän tuotteensa tulevan koululaisen turvaksi. Ajattelin kertoa, miten meillä on mennyt.
Miksi lapsi tarvitsee oman puhelimen?
A) turvaksi, jos on yksin kotona, B) puhelinetiketin ja -kulttuurin harjoitteluun ja C) kaveripiiriin sosiaalistumiseen.
Aa) Meillä aikuiset ovat sellaisissa töissä, joissa tehdään työpaikalla työaikaan töitä eikä edes pystytä tauon ulkopuolella vastaamaan puhelimeen. Lapselle on kerrottu, että viestin voi laittaa, mutta vastausta ei välttämättä tule kovin pian. Asiat sovitaan kasvokkain etukäteen, ja sopimuksista pidetään kiinni. Ei ole liikaa vaadittu 7-vuotiaalta, vaan minusta ihan minimi: minun täytyy voida luottaa siihen, että se muistaa itse mitä on sovittu. Muuten saisin jännittää jatkuvasti, että mitenköhän se nyt siellä pärjää. Vanhemman tärkein tehtävä on tehdä itsestään tarpeeton (rautalangasta: jos et kasvata lastasi sillä tavoitteella, että se oppii jonain päivänä huolehtimaan itsestään, kuka siitä sitten huolehtii, kun et itse jostain syystä voi?).
Ab) Lapsi on koulupäivinä aamuisin tarvittaessa Mummun hoteissa ja iltapäivisin ohjatussa iltapäivätoiminnassa kunnes lähtee itsenäisesti kotiin, jonne saapuu suunnilleen samaan aikaan meidän muiden kanssa. Jos olisi joku hätä, opettajalla, iltisohjaajalla tai Mummulla on keinot selvittää se. Näin ollen ekaluokkalaisen puhelimen turvafunktio on aika vähäinen.
B) Ekaluokkalaisen puhelimeen on soiteltu, kun on oltu reissussa tai lapsi on ollut kaverin luona tai sitten on sukulainen tai kaveri soittanut. On harjoiteltu 1) tervehtimistä ja omalla nimellä vastaamista, 2) kaiuttimen fiksua käyttöä, 3) soittamiselle sopivia ajankohtia ja 4) puhelun lopettamista. Samoin on treenattu viestien lähettämistä ja mietitty kotiwifin laajuutta ja sitä, mikä netti on ja mihin aikaan ja missä ja mihin ja kuinka paljon sitä käytetään.
C) Ekaluokkalaisilla on puhelimia, mutta tosi usein niissä on akku loppu, tai ne on äänettömällä. Meidän ekaluokkalainen ei saa yksin (siis kysymättä ensin omilta aikuisilta) sopia mitään menemisiään, joten ei haittaa, jos sitä ei saa omasta puhelimestaan kiinni. Tosin ei äitiäkään aina saa kiinni :) Silloin, kun puhelimessa on akkua, kaverit viestittelee keskenään, teksti- ja ääniviesteillä. Kerran oli hankalaa, kun whatsapp-ringissä oli lapselle vieras numero, niin ei se kehdannut sitten viestitellä. Onneksi asia ja numeron omistaja selvisi soittamalla toiselle rinkiläiselle.
Muut periaatteet. Koulussa saisi olla puhelin mukana, vaikka välitunnilla niiden ei kuulu olla esillä. Ekaluokkalaisilla ei ole byod-politiikkaa, joten ainoa syy pitää puhelinta mukana on yhteydenpito vanhempiin. Koska meihin ei pidetä koulupäivän aikana muuta kuin telepaattista yhteyttä (ks. kohta Aa), oletus on, ettei lapsella ole puhelin mukana. Joskus on ollut, ”vahingossa”. Ei ole onneksi käynyt vahinkoja silloin. Puhelin ei kuulu ruokapöytään eikä sänkyyn eikä (ainakaan vielä tässä iässä) kyläreissulle mukaan. Yritän seurailla, mitä lapsi pelaa (minecraftiä ja haydaytä) ja mistä tubettajista se puhuu (en pysy perässä), ja jos sitä kiinnostaa joku asia, niin opetellaan yhdessä googlaamaan fiksuista paikoista ja puhutaan lähdekritiikistä eli muistetaan, ettei kaikki ne asiat ole totta, mitä maailmasta kerrotaan. Kuvittelen voivani luottaa vielä siihen, että se noudattaa jo vuosia jankkaamaani neuvoa: jos se näkee tai lukee jotain outoa tai pelottavaa tai mielenkiintoista, se tulee kertomaan siitä meille aikuisille.
Seuraava askel on siirtyminen tokaluokkalaisuuteen, eli iltiksettömään todellisuuteen, jossa koulupäivät todella ovat lyhyitä ja iltapäivät pitkiä. Voi olla, että äidin täytyy alkaa pitää omaa puhelintaan äänillä.
