Ihme maa!

Joku teistäkin, kuten minä itse, on ehkä pitänyt minua ihan kohtuullisen fiksuna ihmisenä, mutta kyllä nyt täytyy sanoa, että tämä luulo on hatarahkolla pohjalla.

Kyllähän minä sen tiesin, että ”Amerikassa kaikki on suurempaa”: autot, sängyt, kahvikupit, muffinsit, ihmisten ympärysmitat ja niin edelleen. Olin pistänyt sen aika lailla asenteen piikkiin. Tiesin kyllä senkin, että Pohjois-Amerikka on iso manner, mutta se jotenkin, no, en tiedä, ei ole mennyt ihan perille asti.

Toissapäivänä käytiin John Muirin metsässä tsekkaamassa ennalleen jätetty punapuumetsä. Mittasuhteet olivat valtavat. Punapuu voi kasvaa tuhannen elinvuotensa aikana satametriseksi. Se on saman oloinen kuin meidän kuuset, vaikka, mutta vaan tosi paljon isompi. Kun otan siitä kuvan, se ei näytä erikoiselta, koska koko ei kuvassa näy.

Koska manner on suuri, osavaltiokin on suuri, ja sinne mahtuu suuria peltoja. Niiden kokoa rajoittavat lähinnä vedet ja vuoret. Vuoret ovat korkeita. Niiden rinteillä kasvaa isoja puita ja samannäköisiä kasveja kuin tunturien rinteillä, tosin vaan paljon isompia.

Niin ja sitten ne vedet. Nyt pidetään majaa San Simeonissa, on ajettu San Franciscosta Pacific Highway ykköstä alas ja jatketaan tänään Laguna Beachille asti. Tie kulkee Tyynenmeren rantaa. Voin sanoa, että maisema on melkein niin kuin Yyterissä. Meri vaan on paljon isompi. Tai sillai.