Itkut&potkut

(Kuva on eiliseltä matkalta kohti työpaikkaa, tänään on pimeämpää.)

Om.

Aamu ei ala oikein, kun Kerttu tepastelee meidän makkariin mun ollessani hammaspesulla ja kysyy missä iskä on. Tästä puhuttiin ennakoivasti jo eilen illalla, ja lapsi kiteytti: ”Äiti lie ja iskä lakee.” Olisipa se ollut sillä selvä! ”Iskä lähti jo töihin.” ”M-hm.”

Om.

Ohjailen sitä sanallisesti alakertaa kohti, ja kaikkeen se sanoo ”kohta”, paitsi syliin se haluaa heti ja painaa pään rintaan.

Om.

Sisävaatteet saadaan päälle. Kerttu saa aamupalan päiväkodissa, mutta mun on saatava jotain mahaani jo kotona, eikä aika riitä yhteisölliseen aamiaishetkeen taaperon kanssa, varsinkin, kun se haluaa vaan hunajaa, joka ei äidin mielestä ole sovelias aamunaloitus sellaisenaan, toisin kuin vaikka leivänpala, jonka kääpiö torjuu raivokkaasti huutaen ja kyynelehtien.

Om.

Tutti ei osu silmään, lapsen on selvittävä nyt tuskastaan ilman. Ulkovaatteiden pukeminen uhkaa käydä painiksi. Hanska on huonosti. Kesken huudon ja melskeen taapero kysyy täysin rauhallisesti: ”Miksi äiti laittaa housut väälin päin?” Tunnelma kevenee, koska lisäksi äiti huomaa onnistuneensa pukemaan ulkohousut kuitenkin ihan oikein päin.

Om.

Ulkona lapsi kertoo haluavansa ei päiväkotiin vaan kotiin. Äiti kyllä jotenkin jo sen arvasi. ”Mun nyt täytyy mennä töihin ja siks sun pitää mennä päiväkotiin.” Auh. 

Mutta onneksi sentään eilen oli paljon kovempi pakkanen, eikä -16 enää tunnu missään. Ja vaikka eilen oli vähän niinkun maanantai, niin tänään on jo perjantai.