Karu aamutodellisuus

Ohjelmantäyteinen viikko on sunnuntaiaamussa. 

Marttyyriys haluaa nostaa päätään: olisipas ollut ihanaa saada edes yhtenä aamuna herätä levänneenä ja ilman mitään ehdotuksia, epäjärjestystä tai elämöintejä. Saisipa vaan tehdä yksin ja itse alusta loppuun kaikki keskeneräiset asiat ilman jatkuvia keskeytyksiä, ja osaisipa ja jaksaisipa ihan jokainen tässä huushollissa laittaa tavarat käytön jälkeen paikalleen, ettei aina täytyisi joko kestää sekamelskaa tai yrittää poistaa se edes hetkeksi.

Eilen sain ihan itse ja yksin hoitaa pihakirppisprojektiani viiden tunnin ajan. Tuntipalkka ja koitunut hyöty oli naurettava viime kevään talontyhjennysmyyntiin, ja päiväkodin talkoot jäi sitten tämän seisoskelun takia väliin, mutta hei: sainpa olla ihan irti kaikesta lastenhoidosta ja ruoka tuotiin nenän eteen ja oli upea ilma. Mutta sitten oli koko ajan vähän ikävä ja kateus ja huono omatunto, koska muu perhe hengaili yhdessä tyytyväisenä ilman minua. Paitsi pienin, joka ei voinut käsittää sitä, miksi äiti oli siinä, muttei voinut olla häntä varten.

Ei näissä hommissa vaan voi oikein jossittelemalla voittaa. Täytyy huokaista syvään ja löytää kultajyvänen tästä juuri nyt.