Käsin kirjoitettu

Bussilukemisena on Georges Perecin Tiloja / Avaruuksia (1974). Se on hieno.

Tässä luvussa se pohtii sitä, miten joka paikassa ja koko ajan kirjoitetaan – mutta 40 vuotta sitten, pyydän saada huomauttaa, kirjoitettiin ensisijaisesti käsin. Kynällä.

Käsityöammatissa oleva ystävä kertoi, ettei ihan muista, milloin olisi viimeksi kirjoittanut kynällä. Hän! Joka tekee kauniita töitä käsillä! Käsiala oli muuttunut, kun muistilistat kirjoitetaan puhelimeen ja ajanvaraukset kalenteriin. Me kirjoitetaan hirveästi, mutta käsin kirjoittamista ei enää arvosteta edes koulussa opettamisen arvoiseksi, koska herrat ja rouvat päättäjät tekevät vain digitaalisia muistiinpanoja.

Kuka tietää, mitä tässä maailmassa on laitteistotoimittajalta kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä?! Mutta ihmisellä on silloinkin edelleen näppärät kädet, ne on sille lajityypillinen erikoisuus, ja ilman näpertämistä ihminen ei ole ihminen. Sen kuuluu saada tehdä ja luoda. Jos ihminen ei näe kättensä töiden tuloksia, se on onneton.

Taito- ja taideaineet. Ne ovat tärkeyttä.