Keittiösäilytystuunaus
Oli kova tarve saada keittiöön ihan hiukan lisää säilytystilaa.
Haluttiin toimiva, joskin edullinen eli tyylin puolesta kompromissiratkaisu. Oikein mitat otettiin ja katselmus tehtiin ja päädyttiin tanskalaisen myymälän lastulevytuotteeseen, joka oli tilaustavaraa ja noudettavissa tänään.
Pikku hiljaa kotiutumisen jälkeen alettiin kasailemaan huonekalua ja vähän vitsailtiin, että mitä jos se ei mahdukaan. No totta kai se mahtuisi. Mehän mitattiin sen paikka, koska liikaa tilaa ei todellakaan ollut: salongin ja keittiön välinen ovi, joka avattuna kätkee taakseen siivousvälineistön, on tietyn levyinen, sen vieressä on Mummoni senkki, joka on tietyn levyinen, ja kaapin paikan toisella puolella on portaat.
Kaappi saatiin kasaan, ja sitten se laitettiin paikoilleen, paitsi ei laitettukaan, koska se oli viisi senttiä liian leveä tai viisi senttiä liian korkea (suhteessa siis oikeassa reunassa olevaan portaaseen, jonka viereen tai alle sen voisi sijoittaa). Seurasi kaikenlaista kiroilua ja taivastelua ja pohdintaa: Käytiinkö me kaupassa semmonen keskustelu, et mitä jos se me mitattiin väärin ja sen onkin liian iso?
Mietittiin, pitäisikö ottaa ovet pois ja käyttää kaappia avohyllynä ja sijoittaa se kohtisuoraan senkin päähän. Tai rappusten alle. Kokeiltiin joka suuntaan. Aina oli vaikeaa: olisi pitänyt kurkotella, yhdessä versiossa jopa rappujen välistä. Irrotettiin kolmesenttiset jalat ja yritettiin väkivalloin työntää kaappia rappusen alle. Ei. Luovutettiin ja siirrettiin kaappi puuhellan viereen. Ei! – Se mahtuis jos irrotettais toi kansi… – Joo! Irrotetaan! Laitetaan siihen päälle sit jotain… jotain! – No ei! – Joo joo mut oikeeseti sahataan pala siitä pois! Sen takia tää on tämmönen edullinen kaluste, että sitä raaskii tuunailla. Kokeillaan!
Mies tuhahtelee ja menee vähän kauemmas jotain muuta tekemään. Minä mittaan ja epäröin ja mittaan tuhat kertaa uudestaan ja ihmettelen, miten vaikeaa voi olla, ja tajuan sitten, että ammattilainen ehkä ymmärtäisi suosiolla tehdä paperista kaavan tai käyttäisi kulmamittaa eikä pelkkää mittanauhaa. Mutta minkäs teet, mittanauha on nyt ainoa väline. Mies tulee takaisin sahan kanssa. 
Ja se istuu kuin äärimmäisen hienostunut silkkihansikas söpöiseen pikku kätöseen!
Niin kuin olisi aina siinä ollut. Hiano!