Kerttu 31kk

Se valitsee asunsa itse.

Se juoksee kovaa, koska se on hienoa. ”Mä oon nopee!”

Se arvostaa elämän hienouksia. ”Onpa kaunista!” ”Onpa hienoa!” ”Se on ihana!”

Se ottaa hallittuja riskejä. Harjoittelee kiipeilyotteita lähipuiston köysistössä ja riemastuu, kun pääsee uuteen kohtaan. Irrottaa syvässä uima-altaassa otteen ensin äidin kyljestä, sitten sormesta ja painaa yksin menemään pelkkien kellukkeiden varassa. Potkii pyörällään ja nostaa kovassa vauhdissa jalat ilmaan. ”Tämä on kivaa!”

Sillä on mielipiteitä ja suunnitelmia. Se hoivaa ja lohduttaa. Usein se tarvitsee hoivaa ja lohdutusta. Se julistaa viiden minuutin sisään, edelleen, olevansa pikkunen vauva ja iso tyttö.

Se on jo tYttÖ, mutta edelleen se pistää päähänsä PyKäLän ja keräilee PeKKejä ja PäKyjä. Ja on hämmentyneen turhautunut, jos muut puhuvat pekeistä, koska sehän on väärin: ”Se on PEKKI! ..?..”