Kevätäväsymystäköhän?

Äääääh kyllä on nyt lasit henkilökohtaisen käyttöenergian suhteen niin kovin täynnä tyhjyyttä etten haluaisi edes ääneen sanoa.

Minä, joka olen pitänyt itseäni terveenä ihmisenä, huomaan olleeni tämän lukuvuoden jokaisella huilitauolla flunssassa. Jouluna olin, ja hiihto- anteeksi, talvilomalla, ja nyt meni pääsiäinenkin ihan sumuisasti. Pitääkö justeerata omaa identiteettiä? Enkö olekaan immuuni supernainen?

Vai onko tämä nyt sitten sitä lopullista työuupumuksesta paranemista? Sitä, että on oppinut olemaan suorittamatta lomia, eikä enää etukäteen aikatauluta niitä päivälleen, niin, ettei ole varaa sairastaa edes silloin? Sitä, että se kallisarvoinen oma aika ei enää päässä kuulukaan vain viikonloppuihin ja lomiin, vaan osaan jo höllätä arkenakin sen verran, ettei koko maailma romahda, jos makaan parina päivänä sohvalla latautumassa?

Vai onko se sitä, kun on talven treenikauden aikana oikeasti joutunut pinnistelemään jaksamisen kanssa, kun on pitänyt olla lapsille saatavilla koko ajan, ja nyt, kun Mieskin on tässä ja voin hyvällä omallatunnolla sanoa pikkutytöille, etten tule, mutta iskä tulee, niin kroppa sitten ei todellakaan aio tulla mihinkään?

Vai onko se sitä, että työsarka ei ole rauhoittunut, sittenkään, vieläkään, vaan nyt on ihan selvästi joku loppurykäisy tulossa yhteisen linjan rakentamisen suhteen, mutta aina vaan jatkuva epävarmuus työn suunnasta ja omien käytäntöjen hyväksynnästä väsyttää niin, ettei tulevaa kirkkautta kohti jaksa nostaa katsetta vaan arjen raskaan ikeen eteenpäin saaminen tuntuu nostattavan pölyn silmiin? Kiire kiire kiire on, eikä sen tunne helpotu, kun seilaa viikossa kolmella eri työmaalla, eikä oikein osaa tarttua yhdessä paikassa toisen paikan keskeneräisyyksiin. Olisiko jopa niin, että jos joku muu ihminen tarkastelisi minun hommiani, niitä näyttäisi olevan yhdelle ihmiselle aika kasa? Vai kuvittelenko vaan ja huijaan itseäni luulemaan, että olen muka työssäni tarpeeksi hyvä ja yritän saada syyn sysättyä pois omilta niskoiltani?

Onneksi nyt alkaa jo sen verran helpottaa, että loppuviikosta saan varmaan harmillisen juoksutauon katkaistua. Jos sitten jo lämpenisikin.