Kotitalon kirjasuositukset: Aatelisneito, porvaristyttö

Tykkäsin teini-ikäisenä Kaari Utriosta ihan sikana.

Oman äitini asenne ja hänen elämässään tekemät valinnat ja toisaalta isäni innostus sukututkimukseen muokkasivat minuun todella vastaanottavaisen maaperän historiallisille romaaneille, joissa käsitellään naisten asemaa yhteiskunnassa. Minusta ei koskaan tullut feministiä; kasvoin meidän perheen kulttuurissa sellaiseksi pienestä asti. (Isä ei kyllä tästä ilahdu. Olemme olleet joistain muistakin asioista vähän eri mieltä.)

En osaa analysoida Utrion kirjallisia kykyjä sen kummemmin, aika lailla suorasanaista proosaa ovat, eivätkä sillä tavalla minun silmääni erikoisia. Sisältö sen sijaan on minusta täyttä tavaraa: yksityiskohdat niin kaupunki- kuin pukukuvauksissa maalautuvat silmieni eteen, ja historia nyt vaan on tosi mielenkiintoista. Ja tärkeää. On oikein hyvä saada muistutus vaikka siitä, että 500 vuotta sitten puitteet ovat olleet erilaiset, mutta ihmisten elämä ja pään sisältö melko lailla samanlaista kuin nykyäänkin; iso osa ihmisistä on aika höpsöjä ja uskovat sen, mitä niiden käsketään uskoa eivätkä juuri asioita kyseenalaista, toiset ihmiset pitävät itseään parempina kuin muut ja toiset vastaavasti kaikkia muita huonompina, ja oman toiminnan ja onnen tai kohtalon tai miksi sitä haluaa sanoa tasapainottaminen on aika olennainen osa yksilön onnellisuutta.

On harmi, miten vähän tässä viimeisen viidentoista vuoden aikana on tullut luettua kotimaista kaunokirjallisuutta. Oli muilla kielillä luettavia kirjoja ja englantilaisen filologian opintoihin nyt kerta kaikkiaan ei kuulunut suomalaisia kirjoja ja oli muuhun opiskeluun liittyviä tietokirjoja ja pamahti internet täyteen laajuuteensa ja tuli työtä ja perhettä. Pääsee unohtumaan nämä tämmöiset vanhat hienoudet! Ja tuoreista tapauksista ehdin napaamaan vain jonkun täältä ja toisen sieltä ja yleensä pari vuotta myöhässä muutenkin. Onneksi nämä vintin aarteet nyt sitten itsensä sijoittavat käsiini. Hyvää kamaa.

Aatelisneito, porvaristyttö jäi teininä lukematta, mutta nyt se on yöpöydällä. Tällä omalla elämänkokemuksella se avautuu varmasti vielä paremmin kuin olisi parikymmentä vuotta sitten auennut. Ja on ihan ajankohtainen uskontokysymyksineen ja vainoineen ja maailman mullistumisineen. Ei mitään uutta auringon alla, sellaista, millä todella olisi väliä. Kauniit auringonlaskut ovat olleet kauniita auringonlaskuja jo tuhansia vuosia sitten.