Lapset ja lasten tyyli
Olen varmaan monelle kertonut tätä juttua, mutta menköön vielä kerran: istuin joskus muskarin käytävällä odottelemassa Veeraa, kun joku kanssavanhempi tilitti toiselle, ettei kestä, kun lapsensa yrittää itse valita vaatteitaan, ja lopputulos voi olla sitten ihan mitä tahansa! Että oranssia ja punaista ja vihreää samassa asussa, tai raitaa ja ruutua, voitko kuvitella?! Että niin kauan, kun pukeminen on noin älytöntä, äiti kyllä valitsee vaatteet.
En olisi voinut osallistua keskusteluun, vaikka minut siihen olisi kelpuutettukin, koska ajatteluni ei kerta kaikkiaan taivu tuollaiseen. Jollain erityisen visuaalisella viisi-kuusivuotiaalla saattaa olla niin vahva värisilmä, että ensisijaisesti valitsisi asuunsa sopusointuisia värejä ja kuvioita, mutta uskon, että perustenava valitsee siihen mahdollisuuden saatuaan mieluiten sellaisia vaatteita, joista jostain syystä tykkää, ja kaikilla se tykkäysperuste ei ole väriharmonia, vaan esimerkiksi Samppa tai Rolle tai Elsa tai Anna, ja aika monella myös se, miltä vaate tuntuu päällä. En siis voisi päivitellä lapsen asuvalintojen epäonnistumista. Valinta on onnistunut, jos pukeutuja on sitä mieltä.
Tarhaikäisen vanhempana minun tehtäväni on katsoa, että vaatteet ovat tarpeeksi lämpimät tai ilmavat tai vedenpitävät. Näissäkin jutuissa epäonnistun säännöllisesti, mutta pistän sen aamupöpperön ja arjen piikkiin. Kurahanskoja olen päättänyt etsiä jo joka aamu viikon verran päiväkoin naulakolla, mutta kotona asia ei sitten muistukaan mieleen. Turvallisuus ja hyvinvointi ovat kuitenkin ehdottomasti värikoordinointia tärkeämpiä asioita, vaikka tietenkin on aina söpöä ja ihanaa, jos lapsessa on visuaalisesti kaikki just oikein. Sen ihanuus ei kuitenkaan saa riippua sen vaatteiden ihanuudesta, ja missään tapauksessa en halua sen itse saavan aihetta kuvitella niin.
Jossain kouluikään saavuttaessa pukeutumisen sosiaaliset puolet nousevat esiin. Kovin nukkavierusti puettu lapsi herättäisi vieraiden ihmisten huolen. Asu on myös symboli, ja vahvatahtoisenkin lapsen on ymmärrettävä, että edes luovuus ei oikeuta aina mihin tahansa, vaan tiettyihin tilanteisiin on pukeuduttava niiden edellyttämällä tavalla, kuten tänään serkun ylioppilasjuhliin. Juhlava pukeutuminen ja käyttäytyminen symboloi arvostusta päivän sankaria kohtaan.
Muuten voidaan sitten olla kuin Ellun kanat.
Yksi kolmevuotiaan lemppareista on sammakkopuku, vihreä merinovillainen haalari. ”Saanko pitää tätä myös sisällä?”
Aurinkolasit ja kimallus (kengissä) ovat aina viehättävä yhdistelmä.
Paljaat nilkat kompensoituvat Narukerä-pipon tuomalla lämmöllä.
Tässä ollaan juhlamekoissa ja takut kammattuina.
Vaaleanpunainen lipelpööl- eli Liverpool FC -lippis kruunaa minkä tahansa ulkoiluvaatetuksen.
Kyllä Keke Rosberg oli äärimmäisen tyylikäs huippuvuosinaan. Kertaustyylit eivät ole uusi asia.
Silkkivillainen kerrasto eli seelpapaita ja seelpahousut hyväilevät pienen ihmisen ihoa. Huomaa myös asuste.
Aurinkolasit ja kimallus ovat aina viehättävä yhdistelmä.
Molemmat tytöt rakastavat yhtä ja ainoaa hupparia. Toisella merkki sattuu olemaan Paul Frank, toisella Lupilu. Olennaista vaikuttaa olevan lämpö ja pehmeys ja muhkeus.
Milloin tahansa voin osallistua keskusteluun, jossa pohditaan sitä, miten hyvin lapsi osaa ottaa huomioon kaverit ja niiden ja omat tunteet. Kun se taito on hallussa, voidaan siirtyä vähemmän elintärkeiden osaamisalueiden hiomiseen.