Lapsi ja sen ystävät

Semmoista tässä vaan, että kun noita eilisiä synttärijuhlia tuossa mietiskelin, ja vieraita, niin olenpas iloinen lapsen puolesta. Tai omastani:

on aika etuoikeutettu tilanne, että saa seurata vierestä kokonaisen pikkunatiaisjengin kasvamista. Yksi eilisistä vieraista esimerkiksi on ollut tyttäreni lähes päivittäinen kasvukaveri, vaikka taukoakin on ollut, jo yli seitsemän vuotta. Kuutisen vuotta sitten kuulin hoitotädiltä, että ystävä oli vienyt tyttäreni ulos syömään – lunta, piiloon puskan taakse. Tämän ritarillisuusharjoituksen jälkeen on tietenkin seurannut useita muita, ja hienostuneisuuden aste on vaihdellut, mutta yhtä köyttä vedetään aina ja ikuisesti. Sitten on toinen ystävä, joka kohdattiin ensimmäisen kerran leikkipuistossa: yhteinen sävel löytyi heti ja ensimmäinen riitakin riideltiin varmaan kymmenen minuutin kuluttua. Ja sitten se sovittiin. Ja edelleen on päiviä, kun leikki sujuu tai ei suju, mutta aina magneetin lailla palataan taas siihen omaan jaettuun todellisuuteen, joka ei muille kuulu. Sitten on vielä monta muuta nyt jo aika isoa ihmistä, joiden lapsenpyöreitä kasvoja on katseltu tarhakuvista jo vaikka kuinka pitkään, ja niitä, jotka ovat tuttuja vasta lyhyemmältä aikaväliltä, mutta jotka aika varmasti pysyvät näillä samoilla kulmilla ja näissä samoissa ympyröissä vielä monta vuotta tästä eteenpäin.

Ihme juttuja minäkin vetistelen, mutta hei: kuinka monessa paikassa kahdeksanvuotissynttäreille voi puolet lapsista laskea turvallisesti ihan itse kävellen tai pyörällä, kuvitelkaa! Sieltä niitä tupsahteli portista, ja sitten ne olivat siinä ja touhottivat menemään kuin eivät mitään muuta koskaan olisi tehneetkään, ja sitten tuli päättymiskellonlyömä, ja ne moikkailivat toisensa ja lähtivät koteihinsa. Mitä nyt pari vielä jäi vilkuttamaan pihan yli lentäneelle, viereisestä puistosta nousseelle kuumailmapallolle, jota olikin koko kesä odoteltu, ennen kuin lähtivät samaa matkaa kotiin päin. Kui hianoo! Ihanaa!

Meidän pikkuinen rakkautemme hedelmä ja sen kaverit alkavat jo olla isoja, mutta voi miten hienoja isoja ihmisiä niistä tuleekaan, kun niillä on alusta asti toisensa. Mulla on hyvä mieli niiden puolesta.