Lukusuositus: Tatu ja Patu etsivinä. Tapaus Puolittaja

Käytiin Kertun kanssa toissapäivänä Käppärän kirjastossa. Tyttö on nyt siinä vaiheessa, että se on hyvä apulainen, ja sitä kiinnostaa tekemisten järjestys. Ja hissi. Kirjasto on hieno paikka kun sinne voi mennä hissillä, ja sitten saa ottaa palautettavat kirjat kassista tiskille, häröillä hetken sopivankokoisessa sivukirjastossa ottamassa tilaa haltuun ja ihastelemassa tarjontaa, ja lainauksen jälkeen voi taas laittaa kirjat kassiin ja ottaa tärkeänä kuitin omaan käteen. Hyvällä tuurilla äiti suostuu hissimatkaan uudestaan.

No juu. Tällä kertaa kävi semmoinenkin onni, että kirjastonainen toi uunituoreen Tatun ja Patun tarjolle, ja oitis siihen tartuimmekin! Kyllä me se sitten pian palautetaankin, mutta hetken joudutte odottamaan.

NIIN paljon tykkään Havukaisen ja Toivosen ajatusmaailmasta! Kerttu tykkää kuvista yleisellä tasolla, Veeraa kiinnostaa tarina, ja tässä etsiväjutussa tietysti hiljalleen selviävä mysteeri vielä liimaa mielenkiinnon tavallistakin tiiviimmin, ja minä kierin lukiessani naurusta kaikkien puolipiilovitsien ansiosta. Ja sitten tykkään lisäksi valistavasta ympäristöasenteesta – on ihan hyvä, että vakava punainen lanka löytyy hassuttelunkin keskeltä. Mutta en spoilaa, lukekaa itse.

Lukekaa kuvakirjaa myös lukutaitoiselle lapsellenne! Olipa ihanaa, kun reissu-Veera istui pitkästä aikaa herkeämättä kainalossa niinkuin ennen vanhaan, mutta ihan uudenlaisille asioille hihitellen.