Matka-koti -tasapaino

Tapaus ”tartu hetkeen”:

Kun olet pois kotoa, unohda kotiasiat. Ne yleensä ovat tallella, kun palaat.

Viime viikko oli pullollaan hienoja juttuja: kehitystyöpäivä eri maisemassa, ystävä yökylässä, mielenkiintoinen työmatka, seikkailu lasten kanssa ja kahdenkeskistä pariskunta-aikaa. Itselleni tyypillisesti onnistuin kuitenkin muutamaan otteeseen katsomaan tulevaisuuteenkin – varsinkin kun töissä käväistessäni tajusin, että vaikka virtuaalisesti olinkin pystynyt hoitamaan etänä joitain asioita, tarkastettavia tehtäviä oli silti kertynyt. Ne taas on käytävä läpi ennen arviointeja, jotka täytyisi tehdä ensi viikolla. Huokasin, mutta palasin taas siihen hetkeen, jossa olin, koska sillä hetkellä en voinut tehtäväsumalle mitään.

Mutta on se jännä, miten kotiin palattua pariskunnan välinen työnjako näyttäytyy niin kovin selvästi ja kotitöiden virtualisoimisen mahdottomuus ilmoittaa itsestään. Pyykit ovat minun hommani. Samoin lasten kynsien pituuden vahtaaminen. Siivoaminenkin onnistuu meiltä molemmilta paremmin silloin, kun toinenkin aikuinen on kotona – työpäivän jälkeen absoluuttisen lastenhoitovastuun lisäksi vielä imurinkin jatkuva tyrkkiminen olisi jo liian kuluttavaa.

Sunnuntai-illan kotiinpaluun jälkeen siis perusiltasetit ja onneksi pienten pakaasien purku sekä kaappien tarkastus, maanantaina töiden jälkeen kauppaan, pullataikinan veivaus, pyykkikoneellinen, pullien pyöritys ja iltapuuhat, tiistaina töiden jälkeen Lucian kruunaukseen ja sitten kahvipöytää kattamaan ja kuulumisia vaihtamaan. Tänään on sitten siivouspäivä.

Ihme juttu, miten sitä kotona kyllä pystyy hetkittäin täysin irrottamaan itsensä työasioista.