Muutto: eteisen seinä
Uskomatonta, miten nopeasti yksi perjantai-ilta voi kulua!
Töistä tultua tarjoilin välipalaa päivän kotona sairastaneelle lapselle ja itselleni. Sen jälkeen sisustimme vähän. Sen jälkeen viikkasin ja hyllytin viikon aikana kasaantuneen pyykin ja järjestelin kotimatkalla bussissa lueskelemani tuoreen Avotakan innostamana (piti tarkastaa, onko siellä jo juttu Bohemian trash -tyylistä) vähän tavaroita paikoilleen. Kaikesta muusta olen jo karsinut, mutta näköjään ihmisellä pitää olla lukuisia laukkuja kaiken varalta. Nyt ne on kuitenkin ainakin inventoitu ja aseteltu parempaan säilytyspaikkaan. Siinä välissä ehdimme lopultakin siirtää Kotiin vuosien varrella kertyneen kuvakokoelman lopulliselle paikalleen. Sitten yhdellä oli treenit ja toisilla pluttaushetki, ja sitten pitikin jo tainnuttaa yksi jos toinenkin nuori neiti. Ja nyt kello on jo ihan liikaa. Haluan lukea vielä luvun Monique Brionia!
Muutimme siis tähän osoitteeseen viime kesäkuun alussa. Minulla oli alusta asti johtoajatuksena pyrkiä etsimään huonekaluille ja koriste-esineille mahdollisimman lopulliset paikat, jotta muutenkin väliaikainen olotila ei levähtäisi vuosien mittaiseksi kaaokseksi, kun tavarat itse etsiytyvät paikoilleen. Tosin esimerkiksi olohuoneen historiallinen ja siksi pyhä järjestys on kyllä minun mielessäni ihan toisenlainen kuin tämän hetkisessä todellisuudessa, mutta hiljaa hyvä tulee (usko pois, herra R.!).
Vanhan Kodin olohuoneen seinälle, siihen takan viereen, alkoi jossain vaiheessa kerääntyä kehyksiin pieniä hassuja ja merkityksellisiä kuvia. Pikkutyttöjä on huvitettu lukuisat kerrat kertomalla niille, että ”tässä on Danger Boy, Pikku Prinssi, Peppi Pitkätossu, Liverbird ja toinen Liverbird ja hassunhauskat ihmiset jotka nauraa haahhahhahhaahhaa”.
Kesän alussa takkeja ei tarvittu ihan niin montaa eksemplaaria kuin syksyn ja talven edetessä tuli tarpeelliseksi pitää esillä, joten nuo tärkeät kuvat naulattiin aluksi eteisen keittiön vastaiselle seinälle. Syksyn tullen tuli selväksi, että toinen naulakko tarvitaan, ja kuvat saivat väistyä sen tieltä.
Porraskuilu on hankala. Siihen aukeaa pihasta ikkuna, jonka läpi sisään tulija välttämättä katsoo ovikelloa soittaessaan ja avaajaa odotellessaan. Ikkunaa vastapäätä oleva seinä tuli sentään jossain vaiheessa maalattua valkoiseksi, ei ole kipsilevyn värinen enää, mutta ihan kamalan autio on näkymä sisälle. Seinää ei kannata alkaa maalaamaan värilliseksi tähän aikaan vuodesta, vaan vasta sitten, kun tuuletuksen voi järjestää ihan luonnollisesti. Katkaisijan vieressä majaili kuitenkin joulusesongin ajan punainen poro, joka vahvisti ajatuksen siitä, että juuri sille kohdalle on ripustettava kuvia. Se tehtiin tänään.
Huomaa kaiteen ja ikkunan reunan kultamaalikorostukset. Pyöreä lampunkupu oli ennen suihkun valo. Minä aion viritellä siitä kerta kaikkiaan loistavan kuumailmapallon, jahka saan hankittua vähän rautalankaa. Kori on jo valmiina; en tiedä, viitsinkö kidnapata matkustajia jostain vai jätänkö lopulta tuuliajolle.
Tässä ne nyt on. Lisäystäkin on tullut. Heti on tyytyväisempi ja askeleen verran valmiimpi olo.