Nukutusjutut

Asioita, joita vanhemmuus on opettanut minulle unesta:

1. väsyneenä minun pääni kääntyy sisään päin: hoidan kyllä kaiken, mitä minun pitää hoitaa, mutta en muista tai jaksa puhua asioista muille enkä jaksa selittää tai kuunnella selityksiä
2. Mies on minun mielestäni tosi rasittava kun se on liian väsynyt, joten jos jommankumman meistä on oltava väsynyt, olen sitä mielummin itse (vaikkei se välttämättä ole oikeasti järkevää – saattaa olla, että minä olen Miehen mielestä väsyneenä paljon ärsyttävämpi kuin hän)
3. on olemassa pieniä ja isoja ihmisiä, jotka nukkuvat paljon ja mielellään, ja pieniä ja isoja ihmisiä, jotka nukkuvat mielellään vähän
4. meidän aikuisista yksi ja nuorisosta puolitoista kuuluu mielellään paljon nukkuvaan ryhmään, ja yksi aikuinen ja kaksi pienintä ja yksi nuorison edustaja osan ajasta siihen ryhmään, joka on hereillä yleensä mielellään
5. se aikuinen, joka on yleensä (ei kuitenkaan aamuyöstä) hereillä mielellään, havahtuu helpommin siihen, kun joku lapsi on hereillä omasta mielestään oikeaan, mutta muiden mielestä väärään aikaan
6. kun on kysymys pienistä lapsista, jotka tykkäävät olla hereillä, niiden nukkumaanmenoa ei koskaan kannata myöhäistää kuvitellen, että ne muka sitten nukkuisivat pidempään aamulla, EI: mitä väsyneempi se on nukkumaan mennessään, sitä pidempään nukahtaminen kestää, ja sitä aikaisemmin se aamulla herää!!! Tätä on kokeiltu aivan liian monta kertaa kohta kahdeksan vuoden aikana!!! Se ei ole toiminut koskaan!!! Ei koulujenlopetuslauantainakaan!!! Ei varsinkaan silloin, kun itse huomaa lukuvuoden päättyessä olleensa jokseenkin kierroksilla, ja huomaa sen nimenomaan siitä, että mielellään hereillä oleva aikuinen kaatuu lauantai-iltapäivänä sohvalle päikkäreille ja nukkuisi siitä oikopäätä suoraan puolitoista vuorokautta putkeen, jos vaan olisi se mahdollisuus, eikä tarvitsisi herätä sunnuntaiaamuna klo 6.21 eikä maanantaiaamuna klo 5.00 ja hyssyttää sitten ensitöikseen lasta, joka olisi mielellään hereillä mutta tultuaan kielletyksi alkaa purkaa turhautuneisuuttaan vain uhmaikäisestä lähtevää huutoitkua tuottaen, ja sitten vaikka se lapsi vielä nukahtaisikin, niin aikuisella saattaa kestää tuntuvasti pidempään ja siinäpä sitten lähdetään pyörittämään oikean heräämisajan jälkeen arkea hellanlettas fiksusti ja suunnitelmallisesti ja lasten intensiivisiin toiveisiin asiallisen kannustavasti suhtautuen