Hei, älä oo noin nyrpeä! Ota ihan rennosti!

Olenpa! Enpä ota!

No oho! Ei tarvi omaa pahaa mieltään muille alkaa levittelemään, kiitos vaan.

Anteeksi, ei ollut tarkoitus. Mutta nyt todellakin olen nyrpeä, enkä rento, eikä se todellakaan mene sillä ohi, että sinä kerrot, mikä ideaalitilanne olisi. Luuletkos että haluan olla kuin perseeseen ammuttu karhu? Kuvitteletko oikeasti että huvikseni olen kireä kuin viulunkieli? Mitä muita kielikuvia tahdot? Muhun sattuu, ihoa polttaa, voimasanoilla tarvitsee kuvata sitä, mikä on henkinen tila kun tunnen ja näen että joka ikinen neliösentti ihoani on epäkunnossa, joko rikki tai hetkenä minä hyvänsä rikkoutumassa mistä tahansa ärsykkeestä! Nyt ei auttanut sheavoi, ei dekspantenoli, ei perusrasva tai öljy… viime leimahduksen jälkeen söin hurjan kortisonikuurin, joka auttoi kaksi päivää kuurin loppumisen jälkeen, kunnes jotain taas tapahtui, ja nyt vaan keskityn siihen, että yritän olla tekemättä itse lisää vahinkoa sorkkimalla ihoa tai hoitamalla sitä väärin. Mikä se väärä tai oikea tapa sitten tällä kertaa onkaan.

No jos on niin vaikeaa niin mikset mene lääkäriin?

Juuri kävin! Sain sen järkyttävän kortisonikuurin! Se rauhoitti, minä rasvasin, ja sitten, kun kuuri oli ohi ja iho kaksi päivää kunnossa, tapahtui taas jotain. En jaksa mennä lääkäriin. Saan kortisonia, ulkoisesti tai sisäisesti. Olen käynyt lääkärissä joitain kertoja elämäni aikana, ja aina saan kortisonia. Ja perusrasvaa. Ja allergiatulosten tulokset ovat aina olleet erilaiset: joskus olen allerginen koirille, toisella kerralla en, välillä koivulle, ja sitten taas en. Jos nyt menen lääkäriin, saan kortisonia ja perusrasvaa. Miksi menisin lääkäriin? Iho on tässä. Minä olen sen sisällä. Lääkäri ei ota pois mun ihoa, tai muuta sitä toiseksi.

Jaaha.

Niin. Ja että ei, en nauti tästä millään tavalla, en edes jollain kierolla lapsuustraumatasolla tai mitä nyt vaan kukin haluaa tahollaan epäillä. Olen vaan niin monta kertaa mennyt lääkäriin ja toivonut saavani apua, enkä ole tähän ikään mennessä saanut kuin ensiapua, koska atooppinen iho kuulemma on atooppinen iho, jonka kanssa vaan pitää opetella elämään. Jos tietäisin takuuvarman tavan pitää homman tasapainossa ja hallussa, en ehkä olisi niin kovin turhautunut siihen, että suuri osa energiastani menee huonon ihon kausina jatkuvan kiristelyn ja säryn kestämiseen ja edes jotenkin fyysisesti ja henkisesti ihmismäisen julkikuvan ylläpitämiseen.

Jaa.

Sä et tiedä miltä musta tuntuu! Älä anna mulle tyhmiä neuvoja! Mulle tulee siitä vaan semmoinen olo, että pidät mua jotenkin idioottina! ”Ai sä et näe, no avaa silmät.” Jos haluat helpottaa mun oloa, esitä myötätuntoista tai vielä parempaa, ole sitä aidosti. Tämä menee ohi, mä tiedän sen, mutta nyt just musta tuntuu, ettei se mene.

Okei. 

Ni. Viimenen sana on mulla. Älä ala. Sä et tiedä miltä musta tuntuu.