Kiitos nyt kaikista hyvänmatkantoivotuksista, jotka olen ottanut vähän hämäläisittäin vastaan, ettei tämmösestä ny mitään numeroo kannata tehrä, muttei missään tapauksessa siksi, etten olisi innoissani, vaan ihan vaan siksi, että kunnon etukäteisfiilistelylle ei kauheasti ollut mahdollisuuksia! Eilen sitten katselin vähän tarkemmin, että minne ollaan menossa. Minähän siis opin lukemaan Suosikista ja imin sisääni kaiken LA-tukkaheviskenestä jo ennen kouluikää, silloin kultaisella 80-luvulla, ja nyt sitä sitten mennään juuri niihin(kin) maisemiin! Oo!

Leena epäili, että yrittäisin taas lähteä uskollisen hoitolaukkuni kanssa, mutta ei. Harkitsin kyllä! Tavarat olisi periaatteessa siihen mahtuneet. Matkalaukku oli otettava, vaikkei tämä nyt mikään ostosreissu olekaan, mutta varmuuden vuoksi. Käsimatkatavaravarustus ei olisi sitä paitsi säästänyt aikaa tällä reissulla, koska meitä on kaksikymmentä, ja ruumakamaa on mukana varmasti muillakin.

Minulla reissupäiviä on yhteensä 12, joista 8,5 vietetään kohteessa. Luvassa on yritysvierailuja, luonnossa liikkumista, bussissa istumista, rantaelämää ja perusturistointia. Laukussa on pari pitkähihaista ja kahdeksan tai yhdeksän t-paitaa ja toppia, mustat farkut ja asiallisen harmaa mekko. Lisäksi löytyy ohuita leggingsejä parissa eri värissä, ja vähän fiksummat mutta mukavat kengät ravintolaan ja vierailuille.

Lumi-laukkuni on nyt varustettu lyhyemmillä sangoilla, ja sieltä löytyy ohut mutta lämmin neuletakki. Jalkaan laitoin thermoleggingsit! Ja shortsit niiden päälle. Ja sitten on toppi ja Lolan collegekankainen jakku ja iso huivi kaulassa ja lenkkarit jalassa. On kuulkaa mukavaa ja lämmintä ja kerrosta poistettavaksi ja lisättäväksi.

Porin asemalta lähtiessä kello 7.15 oli nimittäin kymmenisen astetta lämmintä. Junassa on hyvä ilmastointi, mutta Tikkurilassa vaihtaessa voi tulla lämmin. Se on silti ohimenevää: jos lentojen aikataulut pitää, hyytävästä lentokoneilmastosta poistutaan San Franciscossa aamukahdeksalta Suomen aikaan. Siitä sitten vielä illan hämärässä hotellille ja nukkumaan.

Ei ole lenkkipäivä tänään, ei.

Kerttu kysyi illalla: ”Äiti miksi sä lähdet sinne liessuun?” ”No menen vähän katsomaan maailmaa.” ”Mä olen sit tosi tosi sulullinen kun sä et oo täällä mun kanssa.” ”Mut sulla on täällä iskä ja mummu ja isot siskot ja veli ja päiväkodissa kaikki kaverit. Ei sul oo mitään hätää.” Ei se nyt ihan tyytyväinen ollut, ja asemalla se hautasi kasvonsa lopuksi iskän hartiaan viimeisen heipan ajaksi. Eiköhän tässä silti puolin ja toisin ole sen verran muutakin ajateltavaa, että jälleennäkemisen hetki on edessä aika äkkiä.