Minä tiedän, että minulla on paljon läheisiäkin ihmisiä, joille ei ole avautunut se, miten tärkeä osa jalkapallo on minun elämääni. Oli kuitenkin vaihe, kun seurasin erään joukkueen menestystä todellisella, vaikkakin hiljaisella intohimolla. Sittemmin herra Benitezin ratkaisut myrkyttivät mieltäni, eikä äidin elämässä ole yhtä paljon tilaa die hard -faniuteen kuin jollain muulla, joten muut asiat alkoivat pelipäivinä tuntua itselleni tähdellisemmiltä. Aion silti päästä takaisin siihen vaiheeseen, jossa Valioliiga rytmittää minunkin viikonloppujani. Arki-illoissa saattaa olla muutakin tekemistä.

Te, joille asia ei ole avautunut: jalkapallo on kuin elämä. Se on se kaunis peli, josta löytyy analogia kaikkeen. Minulle jalkapallo on filosofiaa.

Kyllä kaikessa muussakin tavoitteellisessa urheilussa on samaa hienoutta, mutta joukkuelajeissa ihmisyyden kaikki hienoudet tulevat esiin vielä paremmin kuin yksilölajeissa. Elämässä tärkeää on kehittää itseään hyväksi siinä, mitä pitää tärkeänä. Pitää muistaa, että tilanteet muuttuvat: tulee uusia haastajia ja uusia haasteita. Oma paikka täytyy etsiä suhteessa omaan porukkaan ja niihin toisiin, eikä itsekäs sovi olla, vaan pelata muiden kanssa yhteen. Yksilön ylivertaisuus pääsee esiin vasta, kun koko joukkue onnistuu yhdessä. Jokaisella on omat vahvuutensa ja oma pelipaikkansa: jos jokainen haluaa tehdä kaikki maalit itse, voittaminen ei ole mahdollista.

Lisäksi arvostan suuresti sellaisia supertähtiä, ja muitakin ihmisiä, jotka tietävät olevansa ihan vaan ihmisiä. Kukaan ei ole minua parempi, enkä minä ole ketään parempi.

https://www.youtube.com/embed/xw0I4xsYRW0?ecver=2