Hän haluaa kuunnella musiikkia puhelimestaan, koska isot sisaruksetkin tekee niin. Kuulosuojaimet, leikkipuhelin, langanpätkä ja päänsisäinen musiikki ajavat asian.

Kunnes mielikuvitus ei enää viihdytä. ”Äiti mäkin haluun oman puhelimen, semmosen millä voi soittaa. Oikeesti.”

Sitten palataan taas normaaliin. ”Kyllä voi jäädä kotiin yksin vaikka toiset on koulussa ja töissä, Iitu sopi niin!” Mun Iitun kanssa on aina vaan tapahtunut hurjempia ja monipuolisempia juttuja.

Välillä iskee hirvittävä pelko yksin jäämisestä. Kerran kirjastossa äiti ja sisko olivat näkymättömissä hyllyn takana, vaikka varmasti olivat kertoneet, että lähellä ovat. Kerttu hätääntyi niin, että juoksi itkien kohti ulko-ovea, varmana siitä, ettei kukaan oma ihminen enää ole missään. Seuraavalla kirjastoreissulla itkevä lapsi oli kannettava kirjastoon huomaamaan, ettei häntä siellä hylätä. Oli ylpeä jälkeenpäin, kun uskalsi.

Mutta hätää ei muillakaan ole, koska Batman-mies on täällä! Teema esittää perjantai-iltaisin vanhoja kunnon Batman-jaksoja, joita oma pikkuveljeni aikanaan parhaan kaverinsa kanssa esitti uudelleen ja uudelleen erilaisissa pahvilaatikoista ja muista materiaaleista tehdyissä varusteissa. Siskontytär liimaantui televisioon ja huomasi heti, että sankariasussa sukkahousujen päälle puetaan pikkarit ja toiset oli laitettu päähän, myös aurinkolasit ja viitta olivat olennainen osa. ”Ei hätää, Bätmänmies on täällä!”, julisti hän. Taisi vielä jotenkin ihastua Robiniin.

Rooleja on muitakin, ja onneksi kolmevuotias saa niitä vaihdella. Tosin eräänä iltana käytiin keskustelu, jossa roolien pysyvyyttä testattiin. ”Mä haluan olla tänään plinsessa ja jalkapallon pelaaja. Mutta mä haluan olla huomennakin plinsessa ja jalkapallon pelaaja… Voinko mä olla sittenkin vielä plinsessa ja jalkapallon pelaaja?” Vakuutin, että se käy päinsä.

Lasten liikuntamaassa ei silti jalkapallot kiinnostaneet, ja sählymailojakin piti paiskoa, koska ne oli tuhmiä. Eivät pitäneet palloa lavassa! Sen sijaan parhautta oli juosta urheilupaita päällä Karhuhallin reunaa kiertävää juoksurataa. Myös lähtötelineet olivat kerta kaikkiaan kiehtovat.

Valitettavasti ison tytön juttuihin kuuluu isompien kopiointi myös sellaisten lausahdusten osalta kuin ”ihassama” ja ”tuhmää”. Vastapainoksi voi sitten heittää kehiin hyväntuulisesti omaa, kuulemma vauvakieltä: ”Woppishta!”