Salmiakkilattia

Olen aina halunnut johonkin mustavalkoruudullisen lattian. Vanhassa kodissa keittiössä oli jonkin sortin laminaattiruutuja, jotka olisi tietysti voinut tuunata, mutta lopputulos ruokapöydän tuolien kohdalla olisi ollut kyseenalainen viimeistään ensimmäisen käyttöpäivän jälkeen. Uuden kodin lautalattiat ovat ihan eri juttu. Lopputuloksesta ei silti voi olla varma…

Sovittiin, että alakerran rappuset on se paikka. Ne oli muutenkin asennuksen jälkeen vain pohjamaalattu Betoluxilla kertaalleen, koska ideat vielä elivät. Viime viikonloppuna sudin ne puhdistamisen jälkeen uudestaan valkoisella, ja nyt sitten otin lyijykynän ja viivottimen käteen. Oli aavistus siitä, että kannattaa ruuduttaa lattia ensin neliöiksi ja sitten vasta vetää risteyskohtien kautta vinoneliöiksi, mutta mistään en tarkastanut tietenkään. Fiiliksen mukaan katsokaas.

Kun kaikki kolme ruudutettavaa askelmaa oli ensin ruudutettu ja sitten teipattu niin, että jokainen mustaksi maalattava ruutu oli paljaana ja maalattavissa, fiilis oli, että jos homma todella on näin työläs eikä mitään oikotietä ole, en ihmettele ollenkaan, ettei pintoja tätä nykyä paljon maalauksilla koristella. Toisaalta ammattilaisella olisi ehkä ammattilaisen keinot. Vaikka sakset teipin pilkkomiseen määrämittaisiksi paloiksi repimisen sijaan.

Toisaalta, vapaalla kädellä olisi tullut vinkeämpää jälkeä.

No, eihän ne teipit sitten pitäneet tymäkkää maalia kokonaan ulkopuolellaan. Ajateltiin kuitenkin, että lopputulos oli oikeastaan parempi tällaisena kuin täsmällisen suoraviivaisena, koska eihän täällä muutenkaan ole suoria seiniä ja niin edelleen. Ja eläneen näköinen pinta sopii elämää nähneeseen taloon.

Hyvä tuli! Sikses.