Suodattamattomat lomatunnelmat
Kevätjuhlapäivä. Se on aina kummallinen transit-vaihe, joka alkaa tietyllä kaavalla ja tuppaa sitten jotenkin jättämään minut leijuskelemaan johonkin epämääräiseen. Kai se johtuu siitä, että juhlan jälkeen hyppään siihen samaan arkiseen bussiin, johon hyppään joka päivä, enkä ole kaikkien näiden vuosien jälkeen tajunnut liittää siihen mitään erityistä lomanaloittajaisrituaalia.
Rituaalinomaisesti kuitenkin laittaudun kevätjuhla-aamuna sen verran, että jätän rillit pois ja pistän piilarit päähän, ja kun Kerttu tuli asusteeksi mukaan, niin laitettiin molemmille hulmuavat kesämekotkin neutraalin työvaatetuksen sijaan. Ja aivan takuuvarmasti vuodesta toiseen onnistun tällä hämäysliikkeellä ihmetyttämään kollegoja. Tiedättekö, se vaikutus elokuvissa, kun ruma tyttö ottaa rillit pois päästä, ja toista sankaa suupielestä roikottaen avaa tätinutturalla olleet hiuksensa hidastetusti vienon tuulen puhaltaessa kutrit pois kasvoilta..? No juu, ei ehkä niin dramaattista, mutta onneksi nykyään aina joku tulee sanomaan ääneen, ettei ollut tunnistaa; alkuaikoina vaan ihmettelin, että mikä on kun ei tervehditä enää. Edellisestä reduktoitu tyylivinkki: paksut mustat silmälasinsangat tekevät kaikista sillä tavalla taatusti samannäköiset, ettet ainakaan näytä itseltäsi.
Eilen otin kuitenkin sen verran förskottilomafiiliksiä talteen, että alan tässä päästä tunnelmaan! Opetuksettoman työpäivän ohjelma koostui viime hetken suoritustenpalauttajien digitaalisesta ohjauksesta ja arviointien rekisteröinneistä ja hankeideoinnista ja muusta toimistotyöstä, mutta kaiken sellaisen lisäksi ehdin saattaa tyttären kouluun ja kävellä kotiin Kuukkarin läpi niissä maisemissa, jotka saivat minut ensimmäisen kerran ne nähdessäni jotenkin ymmärtämään, ettei tällaista ole kuin saduissa. (Kuva on syksyinen ja sumuinen, mutta ihan yhtä vaikuttava kuin alkukesäisen hellepäivän aamun auringonpaiste kapeiden katujen varrella tönöttävien pienten puutalojen yläpuolella.)
Sain myös pestyä pari koneellista pyykkiä, joita ihailin kuistin rappusilla istuskellessa. Pyykkinaru. Mikä ihana keksintö!
Leivoin myös kesän ensimmäisen raparperipiirakan! Heti tuli semmoinen olo, että tätä voisi kesäpäivinä tehdä useamminkin. Että kun on loma, niin voi tuosta vaan vaikka leipaista jotain, ja istuskella lasi kädessä rappusilla, ja kävellä pieniä lenkkejä tässä lähiympäristössä, ja pitää huushollia pystyssä. Oi ihanuutta! Kyllä lomalaisen kelpaa!
