
Vuoden mutsi
Pian kolmentoista Porin-vuoden jälkeen tunnen vieläkin itseni vähän turistiksi, mitä tulee synkeän mustan repäisevän riemukkaaseen paikallishuumoriin. Tai ehkä jokainen tuntee, mutta tosiporilainen on niin porilainen, ettei ainakaan tunnusta mitään epävarmuutta (koska tietää, että se on normaalia, minkä vuoksi sitä ei tarvitse alleviivata, mutta jos joku on niin hönö, että alleviivaa, niin sitten sen kustannuksella voi […]