Tag: kestävät valinnat

Ryhmäliikuntatuntien ohjaaminen on saman sortin johtamista kuin valmentaminen, opettaminen ja, kyllä, minkä tahansa organisaation johtaminen, oli se sitten maa, kunta, yritys tai yhteisö. Johtamisen tarkoitus on saada ihmiset työskentelemään tiettyyn, toivottuun suuntaan. Hyvä johtajuus on sellaista, että jokainen johdettava saa aikaan itselleen parasta mahdollista tulosta. Huono johtajuus on sellaista, jossa ehkä näyttää siltä, että jokainen […]

Sotakuvaukset ovat parasta rauhantyötä. Hyvä koppi Porin teatterilta: oluttehdas on tyhjänä rakennustyömaan keskellä ja Suomi täyttää sata vuotta – tämä tuotanto ei olisi voinut toteutua missään tai milloinkaan yhtä oikeutetusti kuin nyt. Minä, joka rakastan hyvin tehtyjä, kekseliäitä lavasteita ja dramaattista valaistusta, kiemurtelin onnesta, kun tajusin, miten upea näyttämö tehdashalliin on rakennettu. Pyrotekniikka ja kovat […]

Käykö Teillekin joskus niin, että lasten vaatetarpeiden täyttäminen kerta kaikkiaan alkaa riepoa hermoja? Oletteko Tekin joskus kiertänyt kauppakeskuksen jokaisen urheilukaupan uima-asuosaston aluksi toiveikkaan ja lopulta lähes aggressiivisen turhautuneen, maailman ehtymättömän laajan vaateteollisuuden kaikkien ulottuvilla olon sisäistäneen esiteinin kanssa, tuloksetta? Asustusvastaavamme on tuottanut ratkaisun tähän pulmaan. 1) Käy lapsen kanssa läpi toiveet ja mahdollisuudet internetiä hyväksi […]

Sää. Onneksi se tarjoaa näinä vuosina niin paljon päiviteltävää, että voi valita, päivitteleekö maailmanpolitiikkaa vai säätä. Kumpikin on lopulta yhtä mahdoton tavallisen ihmisen ottaa kokonaan haltuun saati jotenkin manipuloida. Mutta sen vaan sanon, että joka kerta talven tultua tämän viimeisen parin kuukauden aikana olen taas kiitellyt itseäni (ja Miestä) siitä, ettei lasten viikot ole täyteen […]

Esikoiseni on vauvasta asti ollut hyvin kiinnostunut kaikesta ympäröivästä. Kahdeksan viikon ikäisenä se kerran valvoi kahdeksan tuntia putkeen, kun meillä oli vieraita. Kuvittelin, että lapsi pistää itse vastaanottimet kiinni, kun sitä väsyttää, mutta tämän yksilön kanssa se kuvitelma ei ole vielä koskaan käynyt toteen. Sitäkin olen miettinyt, että muna vai kana, kun vireystila on ollut […]

Olen saanut kohta pari vuotta lukuvinkkejä kotitalolta, jonka vintistä löytyi hurja määrä mielenkiintoisia kirjoja. Päätin ottaa vinkeistä vaarin, koska siten tulisin lukeneeksi yllättäviäkin teoksia. (Uutuudet tosin jäävät väliin, mikä harmittaa; nytkin haluaisin kovasti tutustua Rauhattomiin, mutta saattaa jäädä väliin ja unohtua, koska Greta Garbon elämäkerta on vaiheessa.) Viimeksi lopetin puolalaisen Henryk Sienkiewiczin 1895 kirjoittaman ja […]

Kun otan silmälasit nenältäni ja heilautan hiukseni auki, yleisö kohahtaa ja ihmettelee täydellistä muodonmuutostani. Silmälasit menevät pakkasella huuruun, vesisateessa märäksi ja ovat aurinkolasikeleillä kovin hankalat. Ilman rillejäni olen oman luokitukseni mukaan näkövammainen, koska juuri ja juuri voisin selvitä hengissä pienessä elämänpiirissä ilman seikkailuntarvetta, mutta hyvin rajoittunutta elämäni olisi. Onneksi on piilolinssit, vaikka en niitä jaksakaan […]

Näin olen ajatellut: (Olen pahoillani, sillä omiin, subjektiivisiin huomioihini perustuvat ajatukseni jättävät täysin huomiotta kaiken aiheeseen liittyvän, jo olemassaolevan tieteellisen tutkimustiedon, jonka tuottamisen ja opiskelun eteen monet minua tässä asiassa paljon akateemisesti asiantuntevammat henkilöt ovat nähneet paljon vaivaa. En halua asettua käytännön kokemukseni tuoman tiedon kanssa kenenkään ylä- tai alapuolelle, kunhan kirjaan ylös oman ymmärrykseni.) […]

Esikoistyttäreni ja minä olemme monessa asiassa hyvin samanlaisia, mutta toisissa aivan erilaisia. Minulla on päänsisäinen vamma, joka pitää muistissa jokaisen omistamani tai kadottamassa asian. Olen oman elämäni kävelevä inventaariluettelo. Rakastan järjestelemistä, mutta toisaalta olen äärimmäisen turhautumisen kautta oppinut kestämään myös epäjärjestystä. Mieleni ei voi levätä, jos työpöytäni on sekaisin (tiedättehän, että myös näennäinen epäjärjestys voi […]

Suomessa on maantieteelliseen kokoon verrattuna hyvin vähän ihmisiä. Tätä aina välillä muistan luokassa havainnollistaa näyttämällä avaruudesta otettua kuvaa yöllisestä Euroopasta. Suurimmassakin kaupungissamme on lopulta aika vähän porukkaa. Keskimäärin suomalaisella on paljon tilaa ympärillään, ja on mahdollista viettää kokonaisia päiviä tapaamatta ketään, edes omia perheenjäseniä, koska jokaisella on oma huone. Terkkuja Virginia Woolfille: naisluolia ei sentään […]