Vielä on lapsuutta jäljellä
Äitipuoliurani toiset rippijuhlat on nyt juhlittu, ilman suurempia paineita, koska vastaavat bileet vedettiin läpi melkein samalla kokoonpanolla onnistuneesti jo pari vuotta sitten. Omalta osaltani roolin löytymistä helpotti tietysti Kertun olemassaolo, koska viimeksi se oli vielä ihan vauva ja nytkin vaarallisessa päiväuniajassa seikkaileva leikki-ikäinen, joka vaatii silmälläpitoa sen verran, etten pysty pohtimaan esimerkiksi sitä epäolennaisuutta, että […]