Tag: #oma aika

Tarkoitushan oli pyöräillä reilun kymmenen kilometrin matka suuntaansa hyyryläisosoitteesta yliopistolle. Kävi kuitenkin niin, että sääennustus näytti uhkaavan sateiselta. En ole sokerista, ja vaikka sanonta on pöhkö, niin ajatus kuitenkin selvästi niin omani, että ilman muuta olisin hypännyt punaisessa sadetakissani pyörän selkään, koska sää on pukeutumiskysymys. Saisiko tähän vielä ympättyä jonkun puoliklassisen lausahduksen? Kävi myös niin, […]

Tykkäsin teini-ikäisenä Kaari Utriosta ihan sikana. Oman äitini asenne ja hänen elämässään tekemät valinnat ja toisaalta isäni innostus sukututkimukseen muokkasivat minuun todella vastaanottavaisen maaperän historiallisille romaaneille, joissa käsitellään naisten asemaa yhteiskunnassa. Minusta ei koskaan tullut feministiä; kasvoin meidän perheen kulttuurissa sellaiseksi pienestä asti. (Isä ei kyllä tästä ilahdu. Olemme olleet joistain muistakin asioista vähän eri […]

Töiden ja velvollisuuksien jälkeen nappasin nyssäkät autoon ja ajoin Laitakariin. Nousin autosta ja astelin laiturille, kuulin moottorin pörinän hiljenevän ja vilkaisin rantamäntyjen taakse. Sieltä hän saapui minua noutamaan, hiukset tuulenvireessä hulmuten, minulle huiskuttaen. Koikkelehdin veneeseen. Matkalla hän kertoi, kuunneltuaan tämänviikkoista töihinpaluupuhkumistani, miettineensä, josko sittenkin olisin perunut suunnitelmat, mutta ei, eihän se olisi minusta mitenkään ollut […]

Tyynenmeren rannikon ilmasto sopi minun iholleni upeasti. Nyt, kun paluusta on reilu viikko, minulla on nuhaa ja ihottumaa ja hyttysenpistoja. Toisaalta ei kyllä ole ollut minkäänlaisia rutiinejakaan kotiutumisen jälkeen, niin että ei ihme. Nyt on taas vitamiinit ja seerumit kehissä. Heti paluun jälkeisenä päivänä olin täynnä tarmoa ja tarinoita ja tunsin olevani suuren ymmärryksen äärellä: […]

Helmiä sioille vai pikkutuhmailua taiteen nimissä vai mitä ihmettä?! Eilisen förskottiäitienpäiväjuhlinnan (kiitos lasteni isälle, jota ilman ei olisi ollut aihetta tällaiseen) ja tämänaamuisen perinteisemmän vedon jälkeen oli ihanaa lähteä kauniiseen sunnuntaipäivään kilistelemään jälleennäkemisen kunniaksi ja jatkaa siitä kulttuurin pariin. Sitä voi ihminen kysyä itseltään tai viiteryhmältään useita kysymyksiä, kun tarjolle tuodaan G.P. Telemannin vuonna 1725 […]

Ooh! Enpä ole hetkeen tällä tavalla ahmaissut mitään! Pancolin Keskuspuiston oravat piti kyllä otteessaan ja siitä oli haikeaa irrottaa, mutta tämä höpsö kummituskaveritarina, jossa jännätään, kuinka suuri paha saa palkkansa, oli suorastaan magneettinen! Himoshoppaajatkin olen vinksahtaneen feminismin nimissä toki lukenut (chick lit on naisen ääni siinä missä älykkään vakavamielinen proosakin, ja kuten gradussani [2004] esitin, […]

Jostain syystä silloinkin, kun ohjattuihin liikuntaharrastuksiin ei ole aikaa, minä harrastan yhdistystoimintaa. Suosittelen sitä muillekin samasta syystä kuin koodaus (ja taito- ja taideaineet) on sisällytetty peruskoulun opetussuunnitelmaan: tässä maailmassa ei kannata tuudittautua sellaiseen ajatukseen, että itse osaa vain vastaanottaa valmiita asioita, vaan ymmärtää, että jokainen osaa tehdä itsekin monenlaista. Punk-meininki. Muutamista syistä – joista yksi […]