Tag: #onnellisuus

Ensimmäinen adventti eli virallinen joulunodotuspäivä on nyt takana. Järkyttävää kyllä, emme saaneet joulukoristeita levitettyä, vaikka se minusta on itseoikeutettua adventtipuuhaa! Joulumieli on kuitenkin jo laskeutunut: olen salaa tonttuillut ihan vähän ja käynyt tarkkailemassa paikkoja lisätonttuilua suunnitellen, mistä tulee itselle hykerryttävän hyvä mieli; ensimmäinen piparitaikina tehtiin, haisteltiin, paistettiin ja syötiin (kurkumalla voi korvata neilikan!) ja Pamsun suklaatehdas […]

Onpa ihanaa elää tässä perheenäitiarjessa sivussa kaikista trendeistä niin, että voin ihan itsekseni pari vuotta elokuvan ilmestymisen jälkeen nauttia henkilökohtaisesta ensi-illastani ja hihkua tällaisesta asiasta sen saakelin blackfridayn sijaan! Kävimme kirjastossa, vanhempi tyttäreni ja minä, palauttamassa kirjoja ja vastailemassa tiukkoihin kysymyksiin (”Tyttären sosiaaliturvatunnus?” Kuka muistaa ne loppuosat?!), jotta saisimme takaisin haltuumme tyttären kuukausi sitten kirjastoon […]

Kerttu pilkkoi kaikki. Mukana ei ole sormenpaloja, mutta muuta lihaa kyllä, pari munaa ja hiukan epätasaisesti levittyneitä mausteita. Laitetaan kohta uuniin. Veera keittäköön kahvin ja kaatakoon mehun, kun heräilee. Niillä on ihan paras isä. Minakin tukkaan siita paljon. <3.

Kollega avautui työmäärästään ja tahdista, jossa sitä toteuttaa, ja päivien rikkonaisuudesta ja keskeytyksien määrästä. Sanoi, ettei kapasiteetti riitä, mutta kun tarjosin vähän toisistaan poikkeavia tulkintoja sanoituksiksi, ei suostunut myöntämään, että kaaos olisi epäreilu tai kestämätön tilanne. Kyllä hän selviää, mutta ei yhtään tykkää tilanteesta, kun asioita vyöryy päälle ja koko ajan pelkää unohtaneensa jotain. En […]

Tääl eteläs o kaikki ihan outoo, luntaki maas iha kasoiks asti vaiks o vast marraskuu alku. Hyvä reissu, oikeaa asiaa, lisää todisteita sille, että osaamisperusteisuuden painottaminen omassa työssä on ollut ainoa oikea ratkaisu, vaikkei aina ole kannustusta tullut, maailmanparannusta rouva M:n kanssa niin monelta kantilta, että voi olla, että meiltä saattaisi saada oikean vastauksen mihin […]

Pikkulapsen äidin mietiskely- ja hiljentymisretriitissä eli vessassa istuessani tajusin. Taas. Se on kumma kun ei kerrasta eikä kahdestakaan ymmärrä. On ollut paljon kiireen tuntua ja tuskastumista ja sellaista oloa, että muiden ihmisten hyvää tarkoittavat neuvot voisin yhtä hyvällä tarkoituksella tunkea pimeisiin paikkoihin. Ihanat keskustelut tärkeiden ihmisten kanssa tässä viimeisinä päivinä ovat kuitenkin nostaneet ilmoille semmoisia […]

Parin viikon takainen kartanovierailu poiki heti suunnitelman lähteä tutustumaan omalta kohdaltani käymättä jääneeseen, kartanonpojan satakuntalaisnuorison ihmetykseksi ja sivistykseksi tarkoittamaan museoon. Kokoonpano oli kaksi äitiä, yksi koululainen ja kaksi päiväkoti-ikäistä. Emil Cedercreutzin museo löytyy kauniista mäntymetsiköstä Kokemäenjoen rannan mukaisesti mutkittelevan Satakunnantien varrelta. Itse saan ilonhykerryksiä jo pelkästään tien varsia ihastellessani: vanhoja rakennuksia ja sellaista kylänraitin tunnelmaa, […]

Olen reissannut päiväuni-ikäisten kanssa sekä koti- että ulkomailla (esim. Espanjassa, Norjassa, Itämerellä ja Hämeenlinnassa), ja pidän sitä yhtenä henkisesti rankimmista matkustusmuodoista, vaikka pysyttäisiinkin ihan länsimaisella mukavuusalueella. Haastavuus syntyy siitä, että et aikuisena todellakaan ole vastuussa vain itsestäsi, vaan joudut jatkuvasti monitoroimaan asioita, jotka normaalissa arjessakin voivat tuottaa päänvaivaa: toisen ihmisen sisäistä vireystilaa, jota voidaan säädellä […]

Pitääkö olla huolissaan siitä, että osuusruokakauppa on jo lokakuun alussa pystyttänyt lelu- ja joulukalenterivuoret miinoittamaan lasten kanssa tehtyjä ”ihan nopeita” ostospistäytymisiä? Pitääkö olla huolissaan siitä, että koska keski-ikäinen naisihminen jäi viime vuonna ilman Paradis-rasiaansa, jonka konvehdit ovat aivan liian makeita mutta silti niiiiin hyviä, sen päässä kuuluu joulukonvehtivuoren kohdalla pim, ja sen on heti ostettava […]

Tulee semmoinen déjà vu: ihan kuin olisin ennenkin näihin aikoihin vuodesta valitellut, ettei ajanäyttö ole ihan tasapainossa. Eikä mieli. Samaan aikaan on tapahtunut kaikenlaista: vapaaehtoishommissa hoidin yhtä juttua, joka ei muuten ollut työläs, mutta sen seuranta pysyi takaraivossa muutaman viikon: piti olla tarkkana, että hommat hoituivat, niinkuin oli sovittu erään sukulaisen syntymäpäivät lähestyivät, ja vaikka […]