Tag: #onnellisuus

Bussissa on hyvä päivittää blogia ja tutkia somen syövereitä. Nuorten lasten äidille tulee semmoisesta kotona huono omatunto, mutta bussissa puhelimen tuijottaminen ei ole keltään pois. Paitsi minulta. Sain yhden tosi hyvän palan ammattikirjallisuutta, jonka halusin ahmaista, mutta iltalukemista sellainen ei ole. Otin sen työkassiin ja luin matkoilla. Sisältö yhdistyi hienosti työpaikan kulloisiinkin tilanteisiin. Kirja loppui, […]

I have to share this with you: one of my favourite things is to watch kids – my own and their friends – play in our garden. I do it at one of my favourite places in the house, standing by the kitchen window. There’s just something so sweet and beautiful and magical about the […]

Töisähköpostiin kolahti vastikään kysely työn imua koskien, että tunnemmeko sellaista aina, usein, silloin tällöin, harvakseltaan vai ei koskaan. Oli se vähän monimutkaisempi oikeasti. Kyselyihin vastaaminen on aika tunnelmariippuvaista, ja eilen olisin vastannut paljon vähemmän varovaisesti kuin vielä viime viikolla. Silloin tuntui vielä tulevan puskista kaikenlaista pientä, joka sekoitti oman pakan omasta mielestä tyydyttävästi hoitamista: jokaisella […]

Syksy. Vanhempainiltojen kulta-aika. Amis-yto-opettajuuden marginaalisen aseman yksi puoli on se, että meidän talossa ainakin vanhempainilloissa riittää olennaisempiakin esiintyjiä kuin minä. Ammatistani huolimatta alan siis olla nyt aika lailla siinä pisteessä, jossa olen osallistunut useampiin vanhempainiltoihin vanhempana kuin opettajana. Mikä on ihan jees. Joillain vanhemmilla kun ei ole ymmärrystä lähteä ajoissa kotiin, ja henkilökunnan täytyy sitten […]

Pamsu: Hei, hei! Moi Zeta! Mä ehkä tajusi senny! Zen-mestari: No moi, ai joko taas, hehheh? No, mitäs nyt olet mennyt opettamaan itsellesi? P: No kuule. Siis psykankurssi alko taas, ja siel tietysti alotettiin sillä, että mitä eroa on eläimellä ja ihmisellä, ja ai et ku tuli hienosti ku apteeki hyllylt sielt yhelt teinipojalt määritelmä, […]

Yhdessä lehdessä hetki sitten oli yksi artikkeli yhden ammattiryhmän lisäkouluttautumisesta ja lisäkouluttamattomuudesta, ja eikös vaan toimittaja ollut poiminut julkaistavaksi asti yhden ihmisen, mainittiin naiseksi, tokaisun, joka meni suunnilleen näin: ”ei se ajan löytyminen itsensä kouluttamiseen mikään ongelma ole, minäkin kirjoitin väikkärini kun kaksi lastani olivat pieniä, ja hyvin meni.” (se ääni, kun ei mennä jatkoon) […]

Aikuisuudessa on hienoa se, kun synttärijuhliin saapuessa sisältä kuuluu oikeasti iloisten ja aitojen ihmisten naurunremakka. Sama meininki jatkuu <3 Juhlapaikkakin on ihana: Luvian Krikutilli.

Semmoista tässä vaan, että kun noita eilisiä synttärijuhlia tuossa mietiskelin, ja vieraita, niin olenpas iloinen lapsen puolesta. Tai omastani: on aika etuoikeutettu tilanne, että saa seurata vierestä kokonaisen pikkunatiaisjengin kasvamista. Yksi eilisistä vieraista esimerkiksi on ollut tyttäreni lähes päivittäinen kasvukaveri, vaikka taukoakin on ollut, jo yli seitsemän vuotta. Kuutisen vuotta sitten kuulin hoitotädiltä, että ystävä […]

Ei ollut liikaa vieraita, eikä yhtään peruutusta, vaan juuri sopiva ja luonnikas poppoo. Pahaa enteilevän harmaa aamu kääntyi ihanaksi kesäillaksi, eikä jätesäkkikaapuja tarvittu sadesuojiksi. Ihan pihalla oltiin koko ajan, paitsi onginnan ajan. Sankari itse järjesteli koulun jälkeen, ja auttoi koristelussa ja tarjoilun valmistelussa äidin palattua kotiin. Isot sisarukset leikittivät, toinen potki palloa ja toinen pelasi […]

Oi, amisopen arki ja sen sisältämä luksus! Kaksi kuukautta sitten söin aamupuuroa Tyynenmeren rannalla. Tänä aamuna tokaluokkalainen muisti, että liikuntapussiin pitäisi vielä laittaa pyyhe ja leggingsit pitää ottaa mukaan, ja äitinä katson tietysti, että lapsen ravinnolliset tarpeet ovat tärkeämmät kuin omani, joten sen sijaan, että nappaisin omaan suuhuni jotain, kiroan sitä, etten itsekään osaa valmistautua […]