Tag: #onnellisuus

Olen meidän lasten harrastuksista puhunut ennenkin. Nyt aihe on taas kovin ajankohtainen, kun yritän kursia aikataulullista todellisuutta kokoon omasta lukujärjestyksestäni ja mahdollisista kokouksista ja leireistä, lapsen lukujärjestyksestä ja harrastusaikatauluista, puolison vastuista ja pienemmän lapsen tarpeista. Ja ihan omistanikin. En nyt jaksa taas muistuttaa itseäni ja teitä kaikkia siitä, että olen ollut tosi hyvä aikatauluttaja ja […]

Käytiin Kertun kanssa toissapäivänä Käppärän kirjastossa. Tyttö on nyt siinä vaiheessa, että se on hyvä apulainen, ja sitä kiinnostaa tekemisten järjestys. Ja hissi. Kirjasto on hieno paikka kun sinne voi mennä hissillä, ja sitten saa ottaa palautettavat kirjat kassista tiskille, häröillä hetken sopivankokoisessa sivukirjastossa ottamassa tilaa haltuun ja ihastelemassa tarjontaa, ja lainauksen jälkeen voi taas laittaa […]

Kesä-Kerttu juoksee, pomppii, kiipeää, huppaa ja ui, mutta myös (tarkasti vahdittuna) avaa hammastahnatuubin ja laittaa tahnaa harjalle, kaataa sisältöä lasiin, leikkaa saksilla paljon viivoja ja välillä myös paloja. Se kirjoittaa viivoitetun paperin jokaisen viivan täyteen joko pientä Kaustis-tikkua tai pienen pieniä ympyröitä (ihan kuin äitinsä silloin joskus!), muttei enää piirrä niin riemukkaasti mitä tahansa, koska […]

Ei ole kohta kahdeksanvuotiasta paljon näkynyt. Ihan kuin se olisi viettänyt enemmän öitä poissa kotoa kuin meidän kanssa. Pakanalapsen kohdalla oli tarkoitus antaa sen valita itselleen kummi siinä kolmannen syntymäpäivän kohdalla. Kummi olisi se Tärkeä Aikuinen Ihminen, jota me nimenomaan emme olisi hänelle valinneet, vaan joka olisi valikoitunut lapsen ja kummin keskinäisten kemioiden mukaan. Vetovoima […]

(Tämän tekstin julkaisin alunperin 19.7.2016. Sitten postin sen. Nyt se on tässä taas.) Juuri oli aamulla puhetta herra K:n kanssa siitä, miten lapset viihtyvät autossa. Kerttu valittaa ääneen, koko ajan, vikisee, se kai kuuluu ikäänkin. Kyseenalaisilla argumenteilla vielä: ”mut äiti me ei olla KOSKAAN syöty!”   ”Mikä täs kestää? Mikä. Täs. Kestää?” Ja sitten puskista: […]

Yleensä olen aina kallistunut maalivahteihin ja basisteihin, myötäsyntyisesti, ihan niin kuin kolmeen raitaan. Iik. Jatkuvasti täytyy tehdä uusia myönnytyksiä. Nyt on myös niin, että itse asiassa Black Sabbathia saan ilmeisesti kiittää kaikista (minun mielestäni eli absoluuttisesti) hyvistä rockbiiseistä, koska ne joko ovat niiden tai sitten sellaisten bändien, jotka ovat niitä kuunnelleet. Ozzy itse nyt vaan on […]

Muistatteko ne kesät, kun Serranon perhe aloitti loma-aamut? Se se vasta oli hienoa aikaa se! Ihan kuin olisi ollut etelänlomalla kotona: tauotonta papatusta ja suuria tunteita, ja parasta oli, että sama semidramatiikka ja hyvä mieli tarttui vähän itseenkin. Täydellistä. Siis hienointahan on, kun voi kotona tuntea sitä samaa vapaata ja riemukkaan rauhallista oloa, joka saa […]

Katsotaanpas nyt osaanko asetella tätä sanoiksi. Suomalaisethan, ne satoja vuosia sitten tänne vaeltaneet, ovat niitä juroja ja hiljaisia tekijäihmisiä, jotka ovat tuskastuneet sosiaalisempiin höpöttäjiin ja ajatelleet, että mielummin lähtevät vaeltamaan pohjoiseen itikoita ja lumimyrskyjä uhmaten. Ovat sitten samanmielisen puolison löytäneet ja lisääntyneet, mutta aina on joku lapsista lähtenyt taas kauemmas. Usein on pitänyt raivata suo […]

Emmää kestä. Matkustaminen tekee ihmiselle hyvää, mutta niin tekee kotiinpaluukin, ja vieraiden emännöiminen. Viimeiset kolme päivää meillä on solkattu sekaisin suomea, norjaa, ruotsia ja englantia ja muisteltu 17 vuoden takaisia juttuja vaikkei niistä ajoista mitenkään voi olla niin kauan ja seurattu noin kahdeksanvuotiaiden vahvaa ystävyyttä ilman kokonaista yhteistä kieltä. Huomenna he lähtevät. Sitten alkaa paluu […]

Paluu maailman ääristä on vähän niinkuin äidiksi tuleminen, ainakin mitä tulee väsymykseen ja siihen, miten odotukset ja todellisuus kohtaavat. Koko reissun ajan nukuttiin äärimmäisen hyvin ja sikeästi, kiitos queen size -sänkyjen, joiden korkeus ja pehmeys eivät olleet vain silmänlumetta vaan oikeasti unta edistävää, ja ohjelmaa ja nähtävää pullollaan olleiden päivien. Uni tuli yhdeltätoista, eikä seitsemältä […]