Tag: Uraäiti

Mitkä adrenaliinit!!! Aamut ovat minun vastuullani. Uskon rutiinien kantavaan voimaan: mitä samanlaisempina tietyt pakolliset asiat toistuvat, sitä helpompi on selvitä satunnaisesta mutta vääjäämättömästä poikkeustilanteesta. Osa torstaini tunneista on siirretty maanantaille, mutta olen silti pyrkinyt viemään päiväkotilaisen päiväkotiin tavalliseen aikaan. Erikoistilanteesta johtuen olen kuitenkin nipistänyt tällä viikolla työpaikalla vietetyistä opetuksettomista tunneista. Siksi ripustan aamulla pyykit ja […]

1) Mies jää säästövapaalle voidakseen toteuttaa unelmiensa pariviikkoisen reissun. Mikäs siinä: ajankohta on mitä mainioin, kun lapset on vielä koulussa ja päiväkodissa, ja mulla on kuitenkin aina se toinen aikuinen tuolla piharivissä. 2) Toinen aikuinen piharivissä sairastuu ihan sairaalaan asti, mutta kotiutuu lähtöä edeltäväksi viikonlopuksi. Ei kuitenkaan ole ihan täydessä terässä, joten on kehiteltävä suunnitelma […]

Näin ajattelen: Vähän väliä kuulee jonkun huokailevan ”nykyään lapset” tai ”nykyään nuoret”, tai jopa ”nykyään kaikki”. Tiedättekö mitä. Kukaan meistä ei ole sellaisessa asemassa, että voisi irrottaa itsensä muun ryhmän ulkopuolelle, ei ylä- eika alapuolelle. Tuohon huokailuun kuuluu ajatus, että itse ei kuulu siihen porukkaan, hyvässä tai huonossa. Kuitenkin, kuitenkin, oikeasti olet olemassa vain sinä, […]

Äääääh kyllä on nyt lasit henkilökohtaisen käyttöenergian suhteen niin kovin täynnä tyhjyyttä etten haluaisi edes ääneen sanoa. Minä, joka olen pitänyt itseäni terveenä ihmisenä, huomaan olleeni tämän lukuvuoden jokaisella huilitauolla flunssassa. Jouluna olin, ja hiihto- anteeksi, talvilomalla, ja nyt meni pääsiäinenkin ihan sumuisasti. Pitääkö justeerata omaa identiteettiä? Enkö olekaan immuuni supernainen? Vai onko tämä nyt […]

Hei, hei te kaikki työläiset! Nolottaako teitäkin joskus, kun ensin olette valittaneet siitä, miten töissä on tyhmää eikä kukaan mitään kivaa koskaan, ja sitten pitääkin kuitenkin sittenkin muistaa sanoa, että onhan se kiva tulla töihin, mm. siksi, että yhtenä päivänä työpöydällä odottaa uusi työkone. Omenaihminen on tyytyväinen, kun käyttis on tarpeeksi intuitiivinen kolmevuotiaan käyttää. Ensin […]

Hei, hei te kaikki työläiset! Tunnetteko sellaisen ilmiön, että kun teet työsi hyvin ja tehokkaasti, saat palkkioksi lisää töitä? Tai kun selviät oikein vaikeista haasteista, saat palkkioksi hoitaa lisää hankalia tapauksia? Tai kun oikein revit tulosta selkänahastasi, saat palkkioksi säästää vielä lisää? Minulle sanottiin, silloin, kun olin aivan puhki työtaakkani alla, että halvemmaksi tulee, että […]

Aina on yhtä typerryttävää huomata, miten tiukasti omat ajatukset seuraavat tiettyä – väärää! – latua, vain, koska olen muka niin aikuinen ja ymmärrän näistä asioista. Perheenjäsenillä on ollut alkuvuodesta pohdittavaa: pienimmän rakkain päiväkotitäti on jäänyt perhevapaalle, kolmanneksi pienimmällä on edessä nuoren elämänsä suurimman päätöksen tekeminen, hänestä seuraavalla on ollut urheilullinen näytön paikka ja muutenkin jatkuvaa […]

Olen nyt ottanut opikseni, mennyt aikaisemmin nukkumaan, ja lopputulos on se, että kello 7.00 bussipysäkille päästessäni olo ei ole Kiitos vaan kannustuksesta, mainosyritys… Toista oli ennen. Tikulla silmään: heräsin esikoisen kanssa joka ikinen aamu varttia vaille kuusi – myös viikonloppuisin, koska rytmi jäi lapselle päälle – ja kun töitä oli sen verran kuin oli, jouduin […]

Laaja on se kaari, jolla aikuinen nainen itseään työpäivän loppuun mennessä itseään suhteessa muihin liikuttaa. Toinen klo 6.15 herätys peräkkäin pitkän loman jälkeen ei ole herkkua äidille eikä kolmevuotiaalle, joka arjen tultua takaisin haluaisi tavallistakin enemmän vain olla äidin sylissä. Eilen se jäi katsomaan perään kysyvän-syyttävän-surullisin silmin, tänään tuli parku. Ihan kuin puolitoista vuotta sitten. […]

Tapaus ”tartu hetkeen”: Kun olet pois kotoa, unohda kotiasiat. Ne yleensä ovat tallella, kun palaat. Viime viikko oli pullollaan hienoja juttuja: kehitystyöpäivä eri maisemassa, ystävä yökylässä, mielenkiintoinen työmatka, seikkailu lasten kanssa ja kahdenkeskistä pariskunta-aikaa. Itselleni tyypillisesti onnistuin kuitenkin muutamaan otteeseen katsomaan tulevaisuuteenkin – varsinkin kun töissä käväistessäni tajusin, että vaikka virtuaalisesti olinkin pystynyt hoitamaan etänä […]