Tag: Uraäiti

Pikkulapsen äidin mietiskely- ja hiljentymisretriitissä eli vessassa istuessani tajusin. Taas. Se on kumma kun ei kerrasta eikä kahdestakaan ymmärrä. On ollut paljon kiireen tuntua ja tuskastumista ja sellaista oloa, että muiden ihmisten hyvää tarkoittavat neuvot voisin yhtä hyvällä tarkoituksella tunkea pimeisiin paikkoihin. Ihanat keskustelut tärkeiden ihmisten kanssa tässä viimeisinä päivinä ovat kuitenkin nostaneet ilmoille semmoisia […]

Tempoilen. Olen kiinnittänyt itseni kotirantaan, tällä kertaa tiukemmalla solmulla kuin viimeksi. Vähän väliä tuuli tarttuu kiinni, on pientä leppeämpää, hyvältä tuoksuvaa, viekoittelevaa henkäystä, ja sitten repivämpää, vaativampaa, seikkailua lupailevaa puuskaa. Pyörre suhahtaa ihan vierestä – sen mukaan en yhtään edes haluaisi – uhkaa napata mukaansa. Ei. Köysi pitää. Ihan oma historiani todistaa, että pystyn tähän. […]

Viimeinen etätyöpäivä (huom: ei enää edes opetukseton, eikä missään tapauksessa vapaa päivä) tänä vuonna, ja aloitin sen riemukkaasti. Tehtävälista oli pitkähkö, mutta luulot suuret. Eilen tajusin töissä, että selviydyn sittenkin jakson vaihtumisesta hengissä, joten olin täynnä tarmoa. Ihan ensimmäiseksi imuroin, koska olin kotona. Sitten siirryin työpisteeseen. Vastailin ensimmäisen tunnin ajan opiskelijoiden viesteihin ja ohjailin, eli […]

Yhdessä lehdessä hetki sitten oli yksi artikkeli yhden ammattiryhmän lisäkouluttautumisesta ja lisäkouluttamattomuudesta, ja eikös vaan toimittaja ollut poiminut julkaistavaksi asti yhden ihmisen, mainittiin naiseksi, tokaisun, joka meni suunnilleen näin: ”ei se ajan löytyminen itsensä kouluttamiseen mikään ongelma ole, minäkin kirjoitin väikkärini kun kaksi lastani olivat pieniä, ja hyvin meni.” (se ääni, kun ei mennä jatkoon) […]

Kävikö niin kliseisesti, että piti matkustaa kauas löytääkseen lähelle, tai siis itseensä? Ostin kesäkuussa Los Angelesin Getty-museosta tämän Matthew Frederickin kirjan. (Ostin muuten myös aihetta sivuten San Franciscon City Lightsista David L. Ulinin Sidewalking -esseekokoelman, jossa kirjoittaja kulkee kävellen autoille suunnitellussa kaupungissa, tuli vaan mieleen. Olin ihan pähkinöinä.) Siinä paljastetaan rautalangasta vääntäen ne asiat, jotka […]