Tag: vanhemmuus

– Äiti. – No? – … Äiti! – Niin?! – Äitiii! – Niin mitä?!?! Aina huudetaan sopimuksesta huolimatta kerroksesta toiseen tai vaikka ulkoa sisälle, mikä on tietysti imartelevaa sikäli, että lapset luottavat äidin supervoimiin, tai ainakin superkuuloon, mikä toisaalta todistaa vain sen, ettei äidin aina tarvitsisi kuunnella niin tarkasti ja reagoida kaikkeen, jolloin sen ehkä […]

Olen nyt ihan sairaan ärsyyntynyt itseeni välillä. Työstän huijarisyndrooma-ajatuksia ja ammatillisen koulutuksen – ja koulutuksen yleensä! – suuntaa tässä hetkessä, jossa numeroilla on ihan luvallista perustella ihmisyyden ja inhimillisyyden ohittaminen. Ja lähestyviä kunnallisvaaleja ja esittämisen määrää. Aikuiset taantuvat teineiksi ja pohtivat, miten vaikuttaisivat uskottavilta, eikä kukaan tunnu muistavan, että kovaa ääntä tärkeämpää olisi ymmärrys niistä […]

A) Vaikka mielelläni kertoisin kokemuksiani ja mietintöjäni elämästä uusperheessä, en tee sitä täällä julkisesti, koska uusperheellä ei ole rajoja, joiden sisällä olisi mitään objektiivisesti todellista. Sen verran voin sanoa, ja olen ennenkin sanonut, että helppoa ei ole eri kulttuurien yhteensovittelu millään tasolla, ei tälläkään, mutta suuren suuri rikkaus tämä kuvio on. Ja kuten kai kaikissa […]

Näin olen ajatellut: (Olen pahoillani, sillä omiin, subjektiivisiin huomioihini perustuvat ajatukseni jättävät täysin huomiotta kaiken aiheeseen liittyvän, jo olemassaolevan tieteellisen tutkimustiedon, jonka tuottamisen ja opiskelun eteen monet minua tässä asiassa paljon akateemisesti asiantuntevammat henkilöt ovat nähneet paljon vaivaa. En halua asettua käytännön kokemukseni tuoman tiedon kanssa kenenkään ylä- tai alapuolelle, kunhan kirjaan ylös oman ymmärrykseni.) […]

Aamut eivät ole minun seurallisinta aikaani. Mieluiten heräisin yksin ja hoitaisin kaiken aina samassa järjestyksessä ja ehtisin vielä selata lehdenkin. Ehkä olisi voinut tehdä työt ennen ehdotonta deadlinea (ei kokonaista kurssia siirretä moodleen puolessa tunnissa, ei ainakaan, jos on tapana innostua kieliasua viilailemaan), jotta olisi päässyt aikaisemmin nukkumaan..? Mutta ei. Ei mikään levänneisyys ehkä tässä […]

Äitipuoliurani toiset rippijuhlat on nyt juhlittu, ilman suurempia paineita, koska vastaavat bileet vedettiin läpi melkein samalla kokoonpanolla onnistuneesti jo pari vuotta sitten. Omalta osaltani roolin löytymistä helpotti tietysti Kertun olemassaolo, koska viimeksi se oli vielä ihan vauva ja nytkin vaarallisessa päiväuniajassa seikkaileva leikki-ikäinen, joka vaatii silmälläpitoa sen verran, etten pysty pohtimaan esimerkiksi sitä epäolennaisuutta, että […]