Tämä Samuraijuttu

Olen nyt hurjan innoissani tästä leffasta:

Ihailen niin paljon sitä, että ihminen pelaa tätä elämäpeliä ihan omilla säännöillään. Siihen vaaditaan ymmärrystä ja tietynlaista yksioikoisuutta. Kun mietin, että olisipa ihanaa samalla tavalla voida sukeltaa omaan maailmaan onkimaan tarinoita ja toteuttaa niitä tuommoisella intensiteetillä, niin huomaan omat rajoitukseni tai rajani: kuvittelen tarvitsevani säännöllistä tuloa sen verran, etten uskaltaisi heittäytyä – tai ehkä sittenkin ajattelen, etten voi olla niin itsekäs, koska perhekin tarvitsee minua. Ehkä sitten, kun lapset ovat isoja… Sitten tykitän minäkin pienen universumin teille ihmeteltäväksi.

Siihen asti voin tietysti keskittyä tähän meidän omaan ja fyysisempään pikku universumiin, jossa leipomisesta innostunut tytär pyöräytti juuri suklaakeksit, isot lapset asettuivat paikalleen ja pienin tekee pihalla maaleja harjalla. Se on viikonloppu ny, ja siitä tulee hyvä.

Imagen jutusta voi lukea lisää Rätön projekt(e)ista.