The Ladybird Book of Mindfulness

Tapaus ”tartu hetkeen”, osa 2:

Jätin eilen puhelimen töihin, minkä huomasin vasta bussipysäkillä, jolta ei kannattanut enää lähteä luuria hakemaan, vaan oli hyväksyttävä tilanne, jossa olisin melko lailla sähköisesti tavoittamattomissa suorastaan seuraavaan aamuun asti. Jäivät ottamatta superkuu- ja talvisumukuvat, mutta elämä jatkui muuten ihan ennallaan. Kuvat piirtyivät omaan muistiini.

Tänään menin töistä suoraan kirjakauppaan osatamaan seinäkalenteria. Seinäkalenteriasia on vakava. Ei sovi ostaa rumaa tai tylsää tai ylipäätään väärää kalenteria, koska sitä katsellaan koko vuosi. Ruudut on oltava isot, että niihin mahtuu koko porukan menot, mutta mihinkään perhekalenterihommaan ei lähdetä. Se näyttää aikataululta. Elämä ei saa olla aikataulu. Jos elämä menee aikatauluksi, muutamme elämää, emme hanki perhekalenteria.

Kirjakaupassa kykin alahyllyjen korkeudella osin tonttuilumielessä.

Tiedättehän, on olemassa niitä ihmisiä, jotka osaavat ostaa ihania ja hauskoja lahjoja ystävilleen. Minä olen siinä vähän huono: tunteet voivat olla suuret, mutta ainakin ruuhkavuosiselityksen kautta pystyn antamaan anteeksi itselleni sen, etten ehdi shoppailemaan niin paljon, että voisin ilmaista tunteeni harkituin lahjoin. Keskityn verbaliikkaan, kunnes tilanne muuttuu.

Nyt siellä hyllyvälissä sitten on tällaisia kirjoja Ladybird Booksin 999-sarjasta. Nimiösivua edeltävällä lehdellä lukee näin:

”This delightful book is the latest in the series of Ladybird books that have been specially planned to help grown-ups with the world about them. As in the other books in this series, the large, clear script, the careful choice of words, the frequent repetition and the thoughtful matching of text with pictures all enable grown-ups to think they have taught themselves to cope. The subject of the book will greatly appeal to grown-ups.”

Hirvittävän vaikeaa on. Yksi on nimeltään The Hipster, toinen The Midlife Crisis. Kaikki ovat hykerryttäviä. Haluaisin ostaa jokaisen kaikille. Sitten epäilen, että ovatkohan ne muiden mielestä sittenkään yhtä hauskoja kuin minun mielestäni. Päädyn siihen, että ostan yhden meille kotiin. Yritän lukea pätkiä ääneen Miehelle, mutta se on vaikeaa, koska päädyn hihittelemään lukemisen välissä.

Rakkaat ystävät. Ajatus ratkaisee, eikö niin?