Ulko- ja sisäpuoli
Oi maailman hienous!
Kuinka monelle teistä on käynyt niin, että sarvien kolistelun jälkeen osapuolet ovat olleet molemmin puolin pahoillaan, ja oikean tilaisuuden tullen kolisteluun on palattu ja todettu, että hermostuminen oli turhaa eikä siitä toisesta todellisesta osapuolesta riippuvaa, vaan itse asiassa asiasta tai tilanteesta johtuvaa, ja sitten sanoitetaan molemminpuolinen arvostus ja jatketaan elämää?
Aika harvoin minullekaan, mutta tänään kävi, ja se oli aika hienoa. Varmasti molemmin puolin. Mikä saa uskomaan siihen, ettei yhteenotto ollut huono asia, vaan itse asiassa hyvä, koska se mahdollisti tämän kanssakäymisen, joka taas vahvistaa tulevien vuoropuheluiden vaikutuksia. Ehkä kolisee vielä uudestaankin, mutta sitten tiedetään, ettei se ole vakavaa, koska arvostusta toista kohtaan löytyy. Asioita voidaan sitten yhdessä muuttaa, niitä voidaan edistää ja parantaa.
Mutta tällaiseen ei moni pysty.
On nimittäin olemassa ihmisiä, jotka muodostavat jonkun mielikuvan asiasta, eivätkä siitä luovu. Ajatuksenjuoksu kulkee jotenkin niin, että sitten, kun on maailmasta jotain käsittänyt, se on siinä. Oikea vastaus. Oikea totuus. Kaikki muu on väärää. Kaikki muut ovat väärässä tai outoja.
Sitten on olemassa paljon enemmän ihmisiä, jotka tietävät, että joku sellaisessa ajatuksenjuoksussa mättää. Mutta koska ne tiukkaan sävyyn totuutta julistavat ihmiset ovat niin oikeassa, niin oikeassa, nämä ihmiset epäröivät, ja ovat taipuvaisia uskomaan oikean totuuden olemassaoloon. Tai oikeiden totuuksien: maailmassahan on paljon asioita ja ilmiöitä, ja jokaisesta niistä ilmeisesti on olemassa oikea totuus.
Sitten on vielä jonkin verran ihmisiä, jotka ovat selvinneet tästä kaikesta. Ovat todenneet, että oikeellisuus on oikeastaan sopimusasia, että joistain asioista on olemassa oikea tola, joka on oikea siksi, että se on hyvä. Hyvä kaikille. Ovat huomanneet sen, että se, mikä on hyvä yhdelle on huono tai jopa paha toiselle, mutta että juuri sen vuoksi kannattaa kiinnittää suuremmin huomiota vain niihin asioihin, jotka ovat varmasti hyviä kaikille eivätkä huonoja tai pahoja kenellekään.
Lokerointi on ihmisen perustarve. Luonnostaan ihminen pyrkii säästämään energiaa, ja koska maailmassa on niin paljon sisäistettävää, se pyrkii muodostamaan ensivaikutelman mahdollisimman pian. Sillä tavalla uusi juttu on käsitelty, eikä siihen tarvitse palata takaisin. Siksi on inhimillistä, että kun joku juttu muistuttaa toisesta asiasta, joka on herättänyt tiettyjä tunteita, myös siihen uuteen juttuun kiinnittää automaattisesti ne vanhat, muistutetut tunteet. Tietynlaiset ihmiset herättävät pelkoa, toiset ihastusta, seuraavat ällötystä ja muut uteliaisuutta, eikä kukaan muu kuin sinä voi tietää, mikä sen tunteen sinussa aiheuttaa, koska sinä olet ainoa, joka on elänyt sinun elämääsi. Toisaalta sinä olet ainoa, joka voi muuttaa niitä omia mielleyhtymiäsi. Sen ymmärtäminen tekee ihmisestä hienon.
Sellainen ihminen pystyy huomaamaan oman hölmöytensä hajoamatta palasiksi. On varma siitä, ettei oikeaa totuutta ole, joten ei menetä kasvojaan, vaikka myöntäisi olleensa väärässä.