Vanhat ystävät

Huh. Onnistuu tämä puhelimellakin.

Pakko vähän leveillä, mutta tua noi: mulla on ystäviä. Muiden muassa nämä kaksi, joiden kanssa voi parin päivän varoitusajalla järjestää uudenvuodenbileet (no siis semmoiset, missä on mukana myös seuraavaa sukupolvea, ja jokaisen tekee mieli painua pehkuihin jo ennen puolta yötä, ja on paha sanoa, syntyykö seuraavan aamun suurin morkkis liian monesta alkoholiannoksesta, suklaakonvehdista vai siitä, että höpötti seitsemänvuotiaan kanssa kuiskaillen yhteen asti vaikka tiesi, että kaksivuotias tuo itsensä ja kovamuovisen vauvanukkensa viereeni aamuseitsemältä: ”nukutaanko äiti?”). 

Toivat kaikenlaisia tuliaisiakin, voi niitä <3

Uuden Kodin vierasmajoituskapasiteetti on nyt samalla testattu. Kaksi aikuista ja vauvan matkasänky mahtuivat bonustyttären kammariin, mutta ylimääräistä tilaa ei kyllä jäänyt.

Hurjia ajatuksia 1: näiden naisten kanssa tutustuttiin vasta aikuisina, ja silti niiden kanssa on jo 15 vuoden yhteinen historia. Käsittämätöntä, koska olen itse edelleen 23-vuotias.

Hurjia ajatuksia 2: tässä osoitteessa on nyt asuttu jo seitsemän kuukautta, remppamiesten lähdöstä on kolme kuukautta, ja nyt kun vieraiden silmillä katseli nurkkia, niin oli hyvin selvää, että kaikki on edelleen suloisesti levällään.

Kiirettähän ei ole mihinkään, ja samalla kun joulukoristeet tässä jonain päivänä poistetaan säilöihinsä, yleisilme selkenee taas. Silti, olisikohan loma nyt tehnyt siinä määrin tehtävänsä, että voimia on kerääntynyt ryhtiliikettä varten? 

Liikettä odotellessa tunnelmoidaan kuitenkin vielä hetki hämyisämmässä valaistuksessa.