Yökyöpelitähtihetki

Kokous venyi eilen töissä ja oli muutenkin jotenkin raskas. Verensokeri oli alhaalla, niin että kun lopulta tuntia myöhemmin olin kotona, istahdin suoraan voileivälle ja kahville ja tuijotin hetken tyhjyyteen. Sitten tuli Kerttu söpöilemään ja halusi leipoa pullaa tai auttaa, joten vaihdettiin lakanat ja kaadettiin vahingossa nesteitä vessan lattialle ja siivottiin ne ja levitettiin kaaaaaiiiikkkki keittiöleikkijutut ja toinen meistä jätti siivoamatta ne ja toinen päätti hiljaa hoitaa homman koska ei jaksanut alkaa mäkättämään, koska oli jo sitä vessaoperaation aikana tehnyt. Veerakin oli tullut välissä kaverin luota enkä edes ollut halannut sitä, kun autopilotoin itseäni. Tajusin vasta seitsemältä, etten ollut kysellyt siltä päivän kuulumisia niinkuin kuuluu.

Se näkee tosi harvoin painajaisia. Varhaislapsuuden levottomat nukkumiset eivät ole enää edes muisto vain, vaan ihan unohtuneet, koska nykyään se nukkuu kuin tukki. Paitsi viime yönä. Se tepasteli järkyttyneenä mun viereeni ja kuiskasi, että oli nähnyt kamalaa unta, pikkusiskolle oli käynyt huonosti.

Tyttö, joka ei kauheasti ole sylissä viihtynyt ja on yhtäkkiä niin pitkä, ettei ole toivoakaan ottaa sitä syliin vaan juuri ja juuri kainaloon vielä ennen kuin minä mahdun paremmin sen kainaloon. Nyt se kuitenkin tuli mukisematta mun peittoni alle kippuraan, minun pikkuiseni, joka kuitenkin tuntuu jo ihan erilaiselta.

Kuiskailtiin siinä kaikenlaista, että paha uni menisi pois mielestä. Sellainenkin kevyt pikku juttu käytiin siinä läpi kuin että mitä ihmiselle tapahtuu syntymän ja kuoleman toisella puolella: minä kerroin, miten ihanaa on, että hän syntyi juuri meille, ja että saan tässä seurata, miten mun elämäni tavallaan jatkuu myös hänessä, ja hän kertoi pohtineensa, että ehkä sitten, kun ihminen kuolee, se sisäpuoli sitten jatkaa matkaansa ja vaikka syntyy uudestaan johonkin, vaikkei sitä muistakaan. Myös arvioitiin Yökyöpeleitä ja mietittiin, että kun biisit ovat niin hyviä, niin olisiko kiva nähdä livekonsertti, vai olisiko se pettymys. Yleensäkin musiikista puhuttiin, ja siitä, miten kiva on ollut neiti T:n kanssa pelata Singstaria.

Minä, joka en osaa nukkua lapsen vieressä, olin niin kovin onnellinen rauhallisesta ja yksityisestä höpötyshetkestä lapsoseni kanssa, mutta jouduin patistamaan sen toiseen sänkyyn nukkumaan. Uni oli kuulemma tullut kymmenessä minuutissa eikä pahoja unia enää ollut näkynyt. Hyvä niin.

 

https://www.youtube.com/embed/eTElyWaFJ4E?ecver=2