ZZ pärkäset

Kerttu vetää illalla peiton päänsä yli (potkiakseen sen kohta taas pois) ja selittää tekevänsä niin ”ettei pälkäset tule”.

Ilmeisesti kaikki liikenevä lumi satoi Merikarvialle, kun tänne ei senttiä paria enempää saada millään. Viima nyt tietysti tekee osansa ja kinostaa paikoin kolmenkin sentin korkuisia lumikasoja.

Ehkä ne tse-tse-kärpäset sitten ovat pysyneet poissa juuri Kertun taikapeittoilun avulla, jonka se unohti lomaltapaluu-jetlagissään eilen illalla, tai sitten ne laskeutuivat lumihiutaleiden mukana. Tänä aamuna nimittäin minä olin ensimmäinen hereillä.

Hätistin Miehen sängystä (onneksi ei sitä lunta ollut tullut töiksi asti, vaan autolla pääsi kadulle ilman kommervenkkejä) ja söin vanhasta muistista aamupalan seisaallani, valmiina tarttumaan mihin tahansa äititoimeen, eikä yläkerrasta kuulunut pihaustakaan. Lopulta kymmentä yli seitsemän oli pakko mennä nostamaan pienempi tyttö sängystä.

Ihanaa, ettei se ole aamuäreä!

Tai taitaakin olla niin, muistelen hyvin kaukaisia takavuosia, että kunhan lapsi ei ehdi sängyn ja ulko-oven välissä vielä kunnolla herätä, se pysyy hypnoosinkaltaisessa, vastaanottavaisessa tilassa, eikä draamaa kovin usein pääse syntymään.

Lapsi taitaakin siellä päiväkodissa pikku hiljaa palailla todellisuuteen… Kivaa hoito- ja työpäivää vaan kaikille!