Oli mullakin ennen akka. Sitten se akka halusi tilata lehden. Tuumin, että mikäpä se siinä. Palkastaanhan se sen maksoi, niin kuin ruokansa ja rättinsä, ja tasapuolisuuden vuoksi minun datsunin pensat. Kerkesin siinä jo naiivisti  aatella, että paremmin pysyy akalla suu kiinni vaikka tärkiän matsin aikana, jos sillä on omaa tekemistä. Vaan älähän mittään. Siitä lähtien meni kaikki päin helevettiä. 

      Akka rupesi vonkumaan, että puhua pitäisi enemmän. En minä mikään Juhani Tamminen ole, mutta on mulla plakkarissa pari hyvää heittää, kun tilanne vaatii. Kerroin sille siitä kerrasta, kun Lavikais-Arska tuli suoraan ajosta pikkujouluihin, ja kietaisi kossupullon ykkösellä huiviin, että kerkeäisi keimeihin. Haettiin jätkien kanssa pesuvati valmiiksi ja siihenhän se Arskan kossu kohta lensikin, yhä kirkkaana. Arska siihen, että sääli hukata hyvä viina, ja joi sen uudestaan. Oikein lämpenin siinä kertoessa ja toistin ”Sääli hukata hyvä viina”, hörähdin, löin kättä reiteen ja odotin yleisöpalautetta. Akka istuu alahuuli väpättäen ja mutisee, ettei ihan tuota tarkoittanut. Sinä iltana sillä särki päätä. 

      Seuraava laulun aihe oli, että pitäisi yhteisiä harrastuksia olla. Minä siihen, että rouva on hyvä vaan ja tulee katsomaan matsia, mutta puhut vasta erätauolla. Sehän tuli ja napotti sohvannurkassa kuin kiinalainen kissa, ja teki ilmeillään selväksi, että jotakin pitäisi häneltä kysyä. Erätauolla tiedustelin, oliko se hakenut kaljaa. Sepä kävikin säklättämään elintavoista, että juominen alas ja liikuntaa lisää.  Minä aikani kuunneltuani sille sanoin, että ei se ole juoppo, joka töissä käy, ja että tuossa liikunnassa mulla menee raja: armeijassa oon osani hiihtänyt, ja jos sota tulee, hiihdän uudestaan. Vitsiäkin murjaisin, että pitäähän aikuisella miehellä mulukunnostajalihas olla. Ei se tajunnut, katsoi vaan kummasti.

      Lehtiä rupesi olemaan avonaisina joka paikassa. ”Mies! Tätä et tiennyt naisen orgasmista!” huusi yksi yöpöydällä. ”Puhutteko kissaa ja koiraa?”, kysyi toinen keittiössä. Huussiin oli jätetty mustekynä ja ruksittu testisivu: ”Ohita vai omista? Kumppanisi kiinteistöarvo”, josta oli kiivaasti alleviivattu kohta: ”0-5 p.: Remontoijan unelma – unohda”. Otin sen kynän ja piirtelin täysistunnon aikana akoille viikset ja knapsuille hameet. Yhtenä pyhänä, kun ajeltiin äitimuorin luo syömään, akka yritti matkalla lukea ääneen juttua ”Huomioi naisesi”. Huomioin välittömästi, että perseensä oli levennyt niin, että datsuni viisti pelkääjänpuolelta maata.

      Viimeinen niitti oli ”Verbaali-Ville vai Konkreettinen Kari? Miten miehesi osoittaa tunteensa”. Yhtenä iltana urheiluruudun jälkeen akka kävi pulpattamaan, että kyllä hän minut ymmärtää. Ei kuulemma haitannut, vaikken ollut koskaan sanonut sitä rakastavani. Ajattelin itte mielessäni, että helevetin hyvä ja toivoin, että elämä viimein asettuisi. Vaan älähän mittään. Aamulla alkoi vihjailu, että olisi vuosipäivä tulossa. Se vielä jätti pöydälle kaiken maaliman ravintoloiden ruokalistoja ja viereen mainoslehtiä, joista oli killuttimia ja rintarosseja ympyröity. Minä, että nyt tämä menee jo liian pitkälle. Minua ei akat kuppaa.

      Se kun tuli tämä vuosipäivä, niin minä piruuttani olin sille oikein hövelinä koko päivän, aamulla heipat sanoin ja palatessa perseelle taputin, ja rupesin sitten parempaa perperiä päälle vetämään. Akka siihen silmät kiiluen, että mitäs nyt? Sanoin, että laita ittes valmiiks, minä meen lämmittämään datsunia. No sehän tulee akka sieltä kohta, haisten kuin rankkitynnyri ja naama maalissa kuin Lenitalla, ja istua losahtaa autoon. Lähdimme siitä ajamaan, ja minä sanoin, että väännä, akka, ikkuna auki. Se tinkaamaan, että miksi, kylmä tulee ja tukka menee huonosti. Minä, että auo ny, saatana. Se säikähti ja väänsi ikkunan ihan alas asti. Minä otin hanskalokerosta edellisellä viikolla vahingossa ostamani homejuustomakkaran, löin sen sille käteen ja sanoin, että työnnä pääs ikkunasta, niin olet ulkona syömässä, ja pai tö vei, tämä on ensimmäinen ja viimeinen murkina, jonka minun piikkiin vedät. Akka itki ja söi. Minä linja-autoasemalle sen jätin. Meni kuulemma äitinsä luo miettimään.

      Sehän on se akka sittemmin ihan seonnut ja julkisuuteen ängännyt. Se on parisuhdeterapeutiksi lukenut, ja jonkun jokamiespaitaisen kynäniskan pakottanut ittensä naimaan. Kerrattain näin ne televisiossakin, kommunikaatiosta ja arvostamisesta lässyttämässä. Saatara, jos ei olisi ollut kaukosäädin rikki, olisi kanava vaihtunut nopeammin.